torstai 23. helmikuuta 2012

Once Upon A Dream

Kerran elämässä vietettävä Prinsessapäivä tuli koettua viime perjantaina. Suoraan sanoen en ollut tilanteesta alun perin ollenkaan mielissäni stressauksen vuoksi. Aamuyöstä alkaen täytyi kiirehtiä sullomaan mekkoa päälle ja siitä suoraan kohti kampaajaa ja meikkaajaa. Mutta se tunne kun katsot itseäsi ja näät itsesi rehellisesti kauniina ja prinsessana...jo sen takia kokemus oli ehdoton. Uskoisin päivän jäävän mieleeni yhtenä elämäni tärkeimmistä päivistä. Tässä vaiheessa vielä erityiskiitokset Jennille, joka loihti tämän puvun :>

Kampaaja taikoi tukastani juuri itseni näköisen. Jo edellisen yön nukuin paplarit päässä ja se yö totisesti jäi mieleen yhtenä hirveimmistä koskaan. Mutta vanha sanontakin jo sen tietää: ''Kauneutensa vuoksi täytyy kärsiä''

Sinä päivänä kaikki näyttivät tavattoman kauniilta prinsessoilta. Hämmästyneenä katselin ympärilleni jatkuvasti ihastellen muiden mekkoja ja kampauksia. Kuvassa ihastuttavat naiseni Sini, Salla-Mari ja Senni. :)

Täytyy myöntää, että miehetkin komistelivat sinä päivänä ''pingviinipuvuissaan'', niin kuin tapaamme sanoa. Kyllä tumma puku vain tekee niin hienostuneen ja miellyttävän näköiseksi! Voittaa kuusi nolla tyypillisen tylsän farkut ja huppari-muodin.
Ja tässä ihanan parini Niklaksen kanssa hymyilyttää jo kun päivää alkaa vihdoin olla pulkassa!
Tietenkin Thomas saapui katsomaan tanssahtelujani ja pääsi jopa itsekin hetkeksi valssaamaan virallisten tanssien jälkeen, kun yleisöstä sai pyytää jonkun tanssimaan.
Halusimme päättää illan tyylikkäästi, joten menimme läheisimpien ystävien kesken ravintolaan oikein hienosti syömään pukuineen kaikkineen. Se oli täydellinen lopetus päivälle, joka oli kertakaikkiaan häsellyksineenkin ihana. Jälkeenpäin muistelen päivää lämpimästi ja haikein mielin, niin pian kaikki olikin jo ohi ja täytyi palata arkeen.

Kotiin päästyäni olin edelleen kuin humaltuneena villistä päivästä ja tunnelmaan sopivaksi rentoutukseksi päätin katsoa vielä Prinsessa Ruususen. ;)



keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Ostoskatsausta



Pitkästä aikaa pientä ostoskatsausta. En ole kauhean paljoa ostellut mitään niin ei ole ollut päiviteltävää, mutta nyt lopultakin pääsen tähän tietokoneen ääreen hypisteltyäni ensin itse riittävän kauan uusia ihanuuksia <3


Olen jo mielettömän kauan kuolannut tätä lipparin bio threat-sarjaa ja lopultakin Goottikirppiksen kautta sain sekä hameen että korsetin kätösiini. Hiukkasen verran liian isot ehkä, muttei liikaa. Kaipaan kaappiini jatkuvasti lisää kokonaisia yhdistelmiä, kun aina löytyy näitä tapauksia että on ihan kiva hame, muttei yhtäkään paitaa joka sen kanssa sitten sopisi täydellisesti. Tämä yhdistelmä näkynee usein ylläni jatkossa ;)
Ja tässäpä erikseen vielä kuvaa hamoisesta. Pidän kaikkein eniten tosi lyhyistä hameista. Enkä tarkoita sellaisia joista puoli persettä vilkkuisi koko muulle kansalle, mutta juuri tällainen sopiva pituus kuten tässä hameessa. Hameessa ei ole liikaa remeleitä tai muuta, ja hyvä niin!

Sitten nämä Pleaserin kaunistusihanuuskorkkarit! Satuin löytämään Morticiasta normaalia edullisemmin, joten täytyihän nämä napata sieltä mukaan. Niitä oli yhdet kappaleet myynnissä ja onnekseni omaa kokoani. Haluaisin lisää valkoista kaappeihini, koska edelleenkin suurin osa näyttäisi olevan tympeän mustaa. Täytyy metsästellä edullisesti valkoinen vyötärökorsetti niin on loistava yhdistelmä valmiina kaapissa odottelemassa käyttöä :)

Eksyimme puolivahingossa Salla-Marin kanssa Body Shoppiin ja kuinkas ollakaan sinne oli tullut uutuutena herkullinen suklaasarja. Hetken tuoksuteltuani päätin, että näitä oli ehdottomasti saatava omaankin kaappiini. Liiankin miellyttävän tuoksun vuoksi näitä ei vaan millään raaskisi käyttää. Suklaasta helposti hullaantuvat, käykää ihmeessä tuoksuttelemassa ;)

Satuin löytämään Anttilasta Burleski elokuvan sopuhintaan, joten kiikutin senkin kotiini vaikkei täällä todellakaan ole tilaa yhdellekään uudelle elokuvalle. Jenni näytti kyseisen elokuvan miulle ensimmäisen kerran ja lyhyesti vain että osui ja upposi. Pidin näyttelijöistä, asuista ja juonestakin. Rakkaushömppääkin elokuvasta onneksi löytyi, mistä kaikkein eniten nautin elokuvaa katsellessani.

Tällä hetkellä yritän kovasti pysyä hengissä Finrexin avulla. Kävin eilen hakemassa taas uuden paketillisen. Pari viime päivää olen kärvistellyt kuumeessa,nuhassa ja kurkkukivussa. Luonnollisesti tämä tapahtui miulle juuri ennen tärkeää tanssipäivää. En tiedä itkisinkö vai nauraisinko jos tämä pahenisi perjantaiksi entisestään ja näyttäisin prinsessaunelmani sijaan punanenäiseltä reppanalta. Kuume tuntuu onneksi jo häipyneen, vielä kun nuhakin helpottaisi.

Tässä sen näkee, yrittää näyttää kippanana suht terveeltä ja saa aikaan vain babyface söpötyksen.
MUTTA HEI, pinkki vaihtui violetiksi mitä tykkäätte?  Normaalisti sairaana makoilen vain rennoissa kotivaatteissa, mutta valitettavasti koulussa on jaksettava käydä mahdollisimman vähillä poissaoloilla. Täytynee yrittää näyttää edes jotenkin elävältä kun naama joutuu ulko-ovesta ihmisten ilmoille.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Disney On Ice

Lyhyesti:  Disney on Ice on kansainvälinen tapahtuma, jossa Disneyn satuhahmot luistelevat jäällä ja kertovat tarinansa. Tapahtuma on kotoisin Yhdysvalloista. Tapahtumassa elokuvista tuttuja kappaleita ja musiikkia ei koskaan esitetä elokuvien versioina, vaan tyypillisesti nopeampina ja jazzahtavina.

Suuntasimme Thomaksen kanssa Disney On Iceen viime lauantaina. Hartwall Areena on paikkana todella tönkkö makuuni. Ajatella että ostat kalliit liput esitykseen ja joudut maksamaan vielä sen lisäksi KUUSI EUROA PARKKIPAIKASTA? Naurettava summa. Huomasimme tietenkin vasta sisälle asti päästyämme ettei kummallakaan ole käteistä. Kuinka voikaan olla ettei koko paikassa ole automaattia ja kojut eivät ota vastaan kuin pelkkää käteistä? Lähin automaatti löytyy tosiaan Pasilan asemalta..
Meinasi jäädä muistot ihanasta esityksestä saamatta! Kiukusta huolimatta mieltä kuitenkin lämmittivät kaikki ihanat pikku prinsessat, jotka tohkeissaan kävelivät mekot ja kruunut päällä omille paikoilleen.

Mutta nyt positiivisuuksiin! Meillä oli kivat paikat näytöksessä ja pääsin alusta alkaen tunnelmaan. Kun näin Mikin ja Minnin saapuvan lavalle, tihkuin intoa. Jälkeenpäin ajatellen olen pari kertaa naurahtanut itselleni, koska näytin varmasti innokkaammalta kuin suurin osa lapsista. Tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin katsomaan jääshowta ja tämän nähtyäni voin vannoa meneväni uudestaan!
Teemana tänä vuonna oli Prinsessat ja Sankarit. Esityksen aikana näimme lavalla mm. Pienen Merenneidon, Tuhkimon ja Prinsessa Ruususen. Mukana oli myös uudempia Disneyn julkaisuja, kuten Tangled.
Aladdinin tarina kerrottiin upeasti ja Hengen astuessa esiin, tunnelma koheni entisestään.
Elokuvana Aladdin ei ole koskaan ollut suosikkejani, mutta pidin tämän katselusta kuitenkin kovasti.

Esityksen aikana näkyi monen monta ihanaa pariesitystä, joihin luistelijat selkeästi panostivat tosissaan ja olivat tunteella mukana. Se katseiden vaihto, aito läheisyyden tunnelma ja huikean hienot liikkeet eivät jättäneet ainakaan minua kylmäksi.
Romanttisen tunnelman myötä oli hyvä aina muiskauttaa pusu omallekin miehelle, joka vieressäni esitystä (ei ihan niin innokkaasti) seurasi ;)

Olin pelkkää hymyä lähestulkoon koko ajan. Seitsemän kääpiön tullessa esiin taisin hihkaista ääneen, sillä puvut ja olemus jäljittelivät elokuvaa todella hyvin. Unohdinkin mainita, että jokaisella hahmolla jääshow:ssa oli elokuvista tutut äänet mikä toi nostalgiafiiliksiä entistä enemmän esiin. Nuhanenän aivastuksen korostus ja Jörön äksyilevä olemus jäivät parhaiten mieleen.
Juoni jäi tässä todella suppeaksi, koska keskityttiin Kääpiöihin ja Lumikin ja Prinssin romanttiseen kohtaukseen. En laittanut Kääpiöiden suurta roolia ollenkaan pahakseni, sillä he tuovat elokuvaan mielestäni sen tietyn tunnelman, jota ilman jotain jäisi puuttumaan.

Kääpiöt lavalla
Täytyy myöntää, että Kaunottaren ja Hirviön osioon olin hiukan pettynyt. Odotin enemmän jotain teeman mukaista myös Kaunottaren ja Hirviön välille näytettäväksi, mutta sen sijaan Lumiere pisti elokuvasta tutun
rallatuksen pystyyn lautasliinojen ja ruokailuvälineiden astuessa esiin.

Olen kyllä aina pitänyt kyseisestä Be our Guest- kappaleesta. Sen kuullessa ei voi ainakaan murjottaa!
Jäin kuitenkin kaipaamaan Kaunottaren ja Hirviön välistä romanttista kohtaamista.
Olisin tahtonut nähdä Hirviön muutenkin kuin ihmishahmona, koska lähes koko elokuvan ajan Hirviö on kuitenkin Hirviö eikä mikään komea prinssi.
Pahoittelen huonosta kuvasta :c 
Ehdottomasti suosikkini koko esityksestä oli tämä ihastuttava Pieni Merenneito. Vaikuttaa toki sekin, että kyseinen tarina pääsi suurempaan rooliin kuin moni muu. Rapu Sebastian ja kala Pärsky ovat sympaattisia hahmoja ja heidän asunsa nähtyäni hihkuin jälleen innostuneena.
Tunteita herättävät suosikkikappaleeni soivat esityksen aikana ja siitäkös olinkin mielin kielin.
Ainoaa miinusta siitä että Arielin hiukset eivät olleet ollenkaan riittävän huomiota herättävät, vaan aika tylsät. Kirkas punainen tukka on kuitenkin tärkeä tunnuspiirre, joka jäi pahasti puuttumaan.


Hessu oli oma itsensä ja häselsi lavalla omalla puhetavallaan, mikä sai varmasti koko yleisön hymyilemään. Hessu luonnetyyppi löytynee jokaisen meidän kaveripiiristä tai ehkä samaistut itse tähän hulvattomaan hahmoon. Hessu on yksi Disneyn hahmoista rakastettavin. Hessu toi oikein mukavaa piristystä!
Hessun poistuttua, Pieni Merenneito esitys jatkui ja eikun vaan parani loppua kohti. Lisää hienosti toteutettuja hahmoja ja rutkasti hyvää mieltä.

Hyvää mieltä tuottivat myös Tuhkimosta tutut Anastasia ja Drusella, jotka saapuivat hienoihin juhliin vikittelemään prinssiä, mutta kömpelöinä onnistuivat kaatuilemaan ja nolaamaan itsensä. Etenkin lapsien mielestä tämä kohtaus oli erityisen hauska, heidän ilmeistään päätellen ainakin ;)

Lapsena yksi ehdoton Disneyn suosikkini oli Prinsessa Ruusunen. En omistanut sitä koskaan elokuvana, mutta kirjasta muistan pitäneeni muita enemmän. Haltijakummeista sininen oli suosikkini, olihan lempivärinikin sininen. Näitä lapsuudestani mieleen jääneitä asioita pohdin samalla myös silloin kun näin Haltijakummien suorastaan liitävän kauniisti esittäytymään.

Prinsessa Ruususessa tarinan esitys oli yksi parhaista, sillä se toi tärkeimmät seikat esille ja vaikkei elokuvaa olisi nähnyt, tarinan juoni oli selkeä. Pahatar on ollut aina suosikkini Disneyn 'pahiksista' eikä hänen roolinsa pettänyt nytkään. Kaiken kruunasi tulta syöksevä lohikäärme, joka toi mielenkiintoa esitykseen. Mietin vain, että jos se näytti meidän paikoiltamme hienolta niin mitenköhän aivan edessä istuvien mielestä? Niille paikoille aion ensi vuonna pyrkiä aivan varmasti.

Epätoivoisena kesken esityksen kaivelin laukkuani ja takin taskujani toivoen löytäväni käteistä muiston ostamiseksi. Sillä hetkellä tunsin olevani kerrankin onnekas, koska löysin kuin löysinkin kolikoita riittävästi pikku Pärskyn ostamiseen. <3


Ja loppuun vielä pieni esittelypätkä tämän vuoden Disney On Ice tapahtumasta :)

maanantai 6. helmikuuta 2012

Thousands of questions in my head


''Can you imagine worlds
so many miles away from here?
But I would bet for sure
the meaning of love is still, is still the same
''

.
Hyppäsimme viime torstaina taas ystäväni Salla-Marin kanssa junaan ja köröttelimme kohti Helsinkiä. Matkan aikana ehdimme pohtia kaikkea henkevää ja ei ihan niin henkevää. Kuvasaldomme kertoo siitä ei niin henkevästä puolesta. Tämä viikko on monellakin tapaa täynnä odotusta, suuria kysymyksiä ja jännitystä. Moni varmaan onkin voinut aavistaa, että olen muuttamassa Helsinkiin tänä keväänä, oikeastaan kesän alussa. Löydämmekö juuri meille sopivan asunnon? Mitä uutta muutto tuo suhteeseemme? Entä jos asiat menevätkin pieleen? Löydänkö osa-aikatyötä vai joudunko tyytymään opiskelun aikana Kelan tukeen? Saanko kenties uusia ystäviä pääkaupunkiseudulta? Vanhojakin ihanuuksia miulla on onneksi on jo valmiina ja he toimivat tukiverkkona tälle hölmistyneelle Pohjois-Karjalan tytölle.


Olen alkanut jo vaistomaisesti katsella sisustusjuttuja selaamistani lehdistä ja kaupoissa pörrätessäni. Olen luonteeltani pessimisti enkä uskalla ajatella asioiden vain järjestyvän omalla painollaan. Pitkään jatkuneen positiivisuusvirran seurauksena pian satanee räntää ympärilleni luoman onnellisuuden päälle. Se on miun tapa ajatella. Sanonta '' Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa'' on osoittautunut varsin oivaksi, sen on saanut oppia kantapään kautta.

Jos asiat kuitenkin sujuisivat niin kuin olisi tarkoitus jo yli kaksi vuotta jatkunut kaukosuhde näkisi lopultakin loppunsa ja muuttuisi toivottavasti vakaaksi ja pysyväksi avoliitoksi. Ajatus siitä tekee oloni huojentuneeksi ja hyvin hyvin onnelliseksi. Toivon myöskin lähentyväni monien Helsingissä asuvien ystävieni kanssa. Lähes jokaviikkoiset junassa istumiset ja aikataulujen suunnittelut päättyisivät myös. Olisi kenties aikaa enemmän muillekin asioille.

Mietin pitkään uskallanko puhua tästä vielä julkisesti, mutta viime päivinä olen päättänyt jatkaa yrittämistä, vaikka vastoinkäymisiä ilmenisikin koulun vaihdon tai asuntoasian saralla. Näitä asioita pohdin tällä hetkellä pienessä mielessäni. Loppuviikkoa kohti moni asiaa selkenee taas hieman lisää ja ehkä jopa pessimistisyyteni alkaa pikku hiljaa hälvetä ajatuksistani. Olen koko päivän kokenut outoja iloisuuden ja jännittyneisuuden sekaisia tunteita. Ne purkautuvat tuhansina kysymyksinä ja pohdintoina. Ehkä pitää vaan uskaltaa luottaa että kaikki lopulta järjestyy. En kuitenkaan voi olla stressaamatta..( mikä lienee monelle muullekin naiselle tyypillinen piirre :'D )

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Oil Spil

Sain joululahjaksi miehekkeeltä ihanan Lipparin Oil Spil hamoisen, joka kaipaisi kovasti yläosaa itselleen. Jos jollain sattuu olemaan jotakin, joka kaipaa kaapin perukoilla uutta kotia niin olisin enemmän kuin iloinen jos voisin kotiuttaa itselleni :)

Olen ihan ylirakastunut kyseiseen sarjaan ja etenkin nyt kun hame kuumottelee kaapissa. Olin onneni kukkuloilla laittamassa yksi arkipäivä hametta päälleni kunnes tajusin ettei oikein mikään vaatekaapissani sen kanssa sopinut. Ja etenkin kun olen tarkka ja miusta on kiva että ne olisivat samaan sarjaan. Toinen hyvä esimerkki tästä pakkomielteestäni on Gangsta Pranksta-sarja, jota yritän kerätä itselleni, että saisin yhteenkuuluvuuskokoelman :'D