maanantai 6. helmikuuta 2012

Thousands of questions in my head


''Can you imagine worlds
so many miles away from here?
But I would bet for sure
the meaning of love is still, is still the same
''

.
Hyppäsimme viime torstaina taas ystäväni Salla-Marin kanssa junaan ja köröttelimme kohti Helsinkiä. Matkan aikana ehdimme pohtia kaikkea henkevää ja ei ihan niin henkevää. Kuvasaldomme kertoo siitä ei niin henkevästä puolesta. Tämä viikko on monellakin tapaa täynnä odotusta, suuria kysymyksiä ja jännitystä. Moni varmaan onkin voinut aavistaa, että olen muuttamassa Helsinkiin tänä keväänä, oikeastaan kesän alussa. Löydämmekö juuri meille sopivan asunnon? Mitä uutta muutto tuo suhteeseemme? Entä jos asiat menevätkin pieleen? Löydänkö osa-aikatyötä vai joudunko tyytymään opiskelun aikana Kelan tukeen? Saanko kenties uusia ystäviä pääkaupunkiseudulta? Vanhojakin ihanuuksia miulla on onneksi on jo valmiina ja he toimivat tukiverkkona tälle hölmistyneelle Pohjois-Karjalan tytölle.


Olen alkanut jo vaistomaisesti katsella sisustusjuttuja selaamistani lehdistä ja kaupoissa pörrätessäni. Olen luonteeltani pessimisti enkä uskalla ajatella asioiden vain järjestyvän omalla painollaan. Pitkään jatkuneen positiivisuusvirran seurauksena pian satanee räntää ympärilleni luoman onnellisuuden päälle. Se on miun tapa ajatella. Sanonta '' Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa'' on osoittautunut varsin oivaksi, sen on saanut oppia kantapään kautta.

Jos asiat kuitenkin sujuisivat niin kuin olisi tarkoitus jo yli kaksi vuotta jatkunut kaukosuhde näkisi lopultakin loppunsa ja muuttuisi toivottavasti vakaaksi ja pysyväksi avoliitoksi. Ajatus siitä tekee oloni huojentuneeksi ja hyvin hyvin onnelliseksi. Toivon myöskin lähentyväni monien Helsingissä asuvien ystävieni kanssa. Lähes jokaviikkoiset junassa istumiset ja aikataulujen suunnittelut päättyisivät myös. Olisi kenties aikaa enemmän muillekin asioille.

Mietin pitkään uskallanko puhua tästä vielä julkisesti, mutta viime päivinä olen päättänyt jatkaa yrittämistä, vaikka vastoinkäymisiä ilmenisikin koulun vaihdon tai asuntoasian saralla. Näitä asioita pohdin tällä hetkellä pienessä mielessäni. Loppuviikkoa kohti moni asiaa selkenee taas hieman lisää ja ehkä jopa pessimistisyyteni alkaa pikku hiljaa hälvetä ajatuksistani. Olen koko päivän kokenut outoja iloisuuden ja jännittyneisuuden sekaisia tunteita. Ne purkautuvat tuhansina kysymyksinä ja pohdintoina. Ehkä pitää vaan uskaltaa luottaa että kaikki lopulta järjestyy. En kuitenkaan voi olla stressaamatta..( mikä lienee monelle muullekin naiselle tyypillinen piirre :'D )

5 kommenttia:

  1. Voin samaistua tähän 100% Itse pohdin juuri samoja kysymyksiä koko ajan, vaikka en ole ennen syksyä muuttamassa tiettyjen henk. koht. syiden takia. Itse yritän ajatella positiivisesti ja uskoa, että kaikki järjestyy, mutta kyllä itseäkin pelottaa puhua mistään. Sitten kun on nimet vuokrapapereissa niin voi julistaa. Vaikka pitäisi aina elää täysillä ja luottaa, että kyllä se elämä aina kantaa tavalla tai toisella.

    Vaikeita asioita ja usein toivoo, että joku tekisi päätökset omasta puolesta :/

    Mutta toivon että meidän molempien tilanteet selviävät toivottuun suuntaan :)

    VastaaPoista
  2. Oho, tervetuloa! Toivottavasti kaikki sujuu hyvin omalla painollaan :)

    VastaaPoista
  3. Mä en jaksa uskoa koskaan mihinkään hyvään. Jos jotain hyvää nyt sattuukin tapahtumaan niin takaraivossa kolkuttaa ajatus "ei tämä kauaa kestä, odota vain.."
    En myöskään voi tehdä pidemmälle ajalle suunnitelmia, koska vituikshan ne menee jossei heti tapahdu. Siks extempore reissut ja jutut on se juttu. Ajattelen aina, ettei mikään asia koskaan järjesty ja juuri minun kohdallani sataa enemmän paskaa kun muiden kohdalla.

    VastaaPoista
  4. Toivon puolestasi, että kaikki menee hyvin :)Me muutettiin miehen kanssa viime syksynä koulujen perässä pois tutuilta seuduilta. Kyllä se alkuun otti koville mutta pikku hiljaa asiat ovat loksahtaneet paikoilleen :) Silti olemme vahvasti sitä mieltä, että kun koulut on ohi, niin takaisin mennään Turkuun :D

    VastaaPoista
  5. Mistress Mystral: Mukava kuulla, että jollain muullakin on samanlainen tilanne päällä. Olen ajatellut samalla tavalla, että kun nimet ovat vuokrapapereissa, voi todella huokaista helpoituksesta ja julkistaa tilanteen varmaksi ja pysyväksi. Toivon samaa, meille molemmille :)

    invisible fairy: kiitos! :) Toivotaan!

    Infected: Mie kyllä suunnittelen asioita paljon etukäteen, mutta ehkä niiden suunniteltujen menojen muuttuminen/peruuntuminen ruokkii kaiken aikaa pessimististä asennetta. Mutta extempore jutuilla on kieltämättä varmempi todennäköisyys onnistua ongelmitta. Toivon pääseväni negatiivisesta asenteestani eroon ajallaan.

    Maarit: Kiitos! :) Ehkä meilläkin alkavat asiat sujumaan omalla painollaan muuton todella tapahtuessa :)

    VastaaPoista