maanantai 23. joulukuuta 2013

Miun päivä Riäkkylässä

Miulla on aikaa täällä Rääkkylässä nyt olla teille enemmän aktiivisena täällä, joten ajattelin kuvauttaa eilisen päivän kuvina katseltavaksi.
Sitä ennen, tänään sitten onkin se odotettu jouluaatto ja toivottelen teille kaikille oikein ihanaa joulua! <3

Nyt kuitenkin Päiväni kuvina, ihan vain iPhone laadulla, mutta menköön tämän kerran.

 Jostain syystä en lomalla saa nukuttua pitkään vaan pomppasin puoli kahdeksan aikaan pystyyn ja koskapa muut nukkuivat, kaivelin tietokoneen esille ja siinä istuskellessa nautiskelin samalla aamuteestä.

Irvistelen aina aamupala-aikaan, sillä en oikein koskaan ole oppinut syömään kunnon aamupalaa. Ratkaisu oli nytkin Riisifrutti Manna, jonka sain juuri ja juuri alas. Päätettiin Thomaksen kanssa virittäytyä oikein kunnolla joulutunnelmaan ja pistettiin Aku Ankan Joulumanteli-vhs pyörimään.
 Halusin päälleni jotakin rentoa (se jumpperi nyt ei ihmisten ilmoille kuitenkaan kelvannut), joten mukaan ottamani villamekko ja sukkahousut osoittautuivat hyväksi valinnaksi. Huomasin harmikseni, että mekko on alkanut purkautua tosi pahasti olkaimen kohdilta. Mekko on kuitenkin yksi suosikkejani, kun puhutaan näistä rennoista kotivaatteista.
 Päätettiin poistua Riäkkylän kyliltä hetkeksi ja suunnattiin Karrin, Thomaksen ja Lilyn kanssa kohti Kiteetä. Sieltä oli vielä viime hetken joululahjoja, jotka täytyi käydä hakemassa. Itsehän lähdin matkaan niin, ettei ollut mitään erityistä asiaa, vaan kummasti sieltä löytyi kuitenkin vielä pari pakettia pukin konttiin.
 Kiteen reissu ei onneksi venynyt kovin pitkäksi, vaan tulimme hyvissä ajoin takaisin Rääkkylään. Silloin äitini aloitti meidän uuden, uljaan tekokuusemme kokoamista. Meillä oli vielä viime vuonnakin vielä ihan aito kuusi, mutta tänä vuonna äiti päätti helpottaa hommaa (lähinnä sitä siivousta) ja ottaa epäaidomman version nököttämään samaan tuttuun paikkaan, jossa olen viisivuotiaasta asti kuusta katsellut.

 Päätin livistää kuusenkokoamishommasta, ja paketoida viimeiset lahjat paketteihin. Kaikki muut tuntuvat vihaavan paketointia, mutta itse siinä aina hymyssä suin hääräilen papereiden,teippejen ja nauhojen kanssa.

 Kuusi oltiinkin jo lopulta saatu valmiiksi ja oli aika aloittaa koristelu. Yleensä se on koristeltu vasta aattoaamuna, mutta viime vuonna päätimme edellisen päivän olevan parempi. Tosin viime vuonnahan meille kävi hassusti, kun jokin kuusen sairaus yllätti ja se oli aattoaamuna tipautellut melkoisen kasan neulasia alleen.
Koko olohuone tuoksui koivulle (se siitä kuusen tuoksusta..) , joten koristeet irroitettiin ja kuusi heitettiin pihalle. Uusi kuusi tuotiin tilalle, joka kuitenkin osoittautui ihan samanlaiseksi (siis kaksi sairasta kuusta samana jouluna, mikä tuuri!), joten sekin sai koristaa jouluamme vain juuri sen aaton ajan.Ehkä tämä oli viimeinen ja lopullinen syy, miksi aidosta kuusesta luovuttiin :D
 Tadaa! Valmiina koristeltuna. Joka vuosi on mukavaa kaivaa tutut koristeet laatikosta ja ripotella niitä kuusen ympäri.

 Odottelin jo monta päivää oikeita karjalanpiirakoita, ja tännään lopultakin sain niitä! Näistä saamme nauttia sitten ihan koko joulun, nam!
 Oon nykyään ihmeellinen iltapäiväväsy, joten päätin myöskin tänä päivänä asettua levolle Lilyn kanssa. Tosin harmikseni unet jäivät pienenpieneksi hetkeksi, kun sekin ilo pilattiin about miljoonalla tehtävällä, jotka oli aivan pakko hoitaa. ''Teeppä sitä, meeppä tuonne'' Just joo, se niistä kunnon päikkäreistä.
 Illalla hiippailimme kotaan, joka on vanhemmilla jäänyt tosi vähälle käytölle. Joulun alla kukaan ei ole innostunut laittamaan ruokaa, joten helpoksi ratkaisuksi päätimme ihan vaan grillata. Haistelin nytkin tässä kirjoittaessani vielä hiuksia, jotka edelleen tuoksahtelevat hieman savulle.

 Grillailujen jälkeen pistimme Thomaksen ja Karrin kanssa Game of Thronesin pyörimään. Aloimme katsomaan sitä alusta uudelleen läpi ja olemme päässeet kakkoskauteen. Meidän oli tarkoitus pelata Nintendolla, mutta toki joku johto oli päättänyt hajota ja se siitä.
Pian äiti toi meille vielä glögiä (terästettynä tottakai) ja vetelimme ne ihan tyytyväisinä samalla katsellen tv:n ruutua. Juuri kun kupit olivat tyhjinä äiti ilmoitti keittäneensä glögit vedenkeittimessä, jota ei siis kuulemma koskaan saisi tehdä kun siitä liukenee jotain kuparia. Koko porukalla venähti naamat, kun Karri huomautti asiasta. Aina oppii jotain uutta, eikä me ainakaan onneksi saatu vatsatauteja. Sen sijaan Karri ilmoitti tänä aamuna, että hänelle oli yöllä noussut sellanen kevyt 39 astetta kuumetta. Voi olla että yksi porukasta viettää siis tänään aattoa aika lailla sängyn pohjalla. 

Tässä siis miun eilinen päivä, ja nyt suuntaan kattomaan perinteikkäästi Joulupukin kuumaa linjaa, jippii! :D

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Eikä hän ollut vielä löytänyt sitä mitä hän on etsinyt

Heippa vain taas kaikille! Sain joku aika sitten toiveen, että kirjoittaisin tyylini kehityksestä. Varmaan aika moni tietää, että olen ollut aika erinäköinen ennen. Ne, jotka eivät tiedä, katsokaa pian ja kauhistukaa! Hah, ei vaan...tosiaan, olen tehnyt tällaisen postauksen joskus todella kauan aikaa sitten, mutta ehkä lienee aika taas päivittää ja tuoda vanhoja kuvia uuden postauksen myötä näytille uusillekin lukijoille. Joten, ehkä katsotaan sitten muutama vuosi taaksepäin...


 Tukkaahan miulla on ollut jos jonkinlaista. Eri shokkivärejä, rastaa, erimallista otsatukkaa.. 
Nämä kaikki kuvat vuosilta 2009-2012. Vuonna 2009 miulla oli punainen tukka, ja kun sen värjäytin pois, vannoin etten enää ottaisi punaista tukkaa. Kuinkas sitten kävikään.

 Vanhoja kuvia kaivellessa tulee haikea, mutta tavallaan mukavakin fiilis. Menneille tapahtumille voi naureskella (joitakin juttuja pitäis ehkä osata hävetäkin) ja niistä huomaa aina oppineensa jotain. Miun tyylin kehityksessähän tapahtui aivan selkeä muutos vuonna 2012. Moni on kysynyt, että mitä sitten oikeastaan tapahtui ja yritän tässä kirjoittaessa itsekin sitä miettiä. Huomaamattaan etääntyi joistakin tietyistä asioista, kun taas toiset alkoivat tuntua enemmän omalta. Ehkä voisi sanoa, että se on normaalia kasvua ja lopullisen minäkuvan muodostumista. Mieltymykset voivat muuttua, enkä näe tai koe sitä ollenkaan huonona asiana. Musiikkimausta sen verran, että sen suhteen vanhat suosikit ovat ja pysyvät eikä ulkoinen muutos vie kaikkia vanhoja kiinnostuksia tietenkään pois. Kaiken aikaa löytyy myös uutta kivaa musiikkia. Siitä tulee mielenkiintoinen kokonaisuus vanhoja helmiä sekä jotain uutta ja ehkä erilaistakin (Tällä hetkellä kuitenkin ihan suosikkimusiikkia Trance ja Hardstyle)

Aluksi olin hieman surullinenkin siitä, kuinka tällainen jonkinnäköinen muutos erkaannutti osasta ihmisiä. Tajusin mietiskeltyäni, etten loppujen lopuksi tarvitse sellaisia ihmisiä elämääni, jotka yks kaks lakkaavat juttelemasta ulkoisen muutoksen vuoksi tai jopa mollaavat selän takana. Mie oon edelleen ihan se sama Julia, ja siksi nykyisin jo naurattaa miten joiltakin entisiltä kavereiltani yhteydenpito loppui kuin seinään. Loppupohdintana voisin sanoa, että tällä hetkellä olen jopa paljon itsevarmempi kuin aikaisemmin ja olen tosi tyytyväinen itseeni ja elämääni. Täytyy todella arvostaa ihmisiä, jotka pitävät sinusta juuri sellaisena kuin olet!


Kommentoikaa ihmeessä mitä ajatuksia herää koko tästä postauksesta, kuvista ja kaikesta. Ja pahoittelut, että en toteuttanut toivetta heti. Maaseudulla ollessa aikaa löytyi todella ensimmäisen kerran ;-)

lauantai 21. joulukuuta 2013

Ajatuksia

 Terveisiä kaikille Rääkkylästä! Täällä on vielä ainakin toistaiseksi valkoinen maa ja jouluinen tunnelma. Yritän tässä hirmu paljon miettiä, mitä teille pitkästä aikaa höpöttelisin. Viime viikot on tietenkin koostuneet lahjahäslingistä, korttien teosta ja leipomuksien vääntämisestä. Jouluihmiselle joulu tosiaan on kiireistä aikaa.

Lumi jouluna on ollut aina miulle jotenkin itsestäänselvyys, ja vaikka Helsingissä maa onkin melko lailla pysynyt vihreänä, Pohjois-Karjalaan on aina voinut luottaa. Tänä vuonna pelottaa, kun säätiedotukset lupailevat vain vesisadetta. Tässä maaseudun hiljaisuudessa on aikaa miettiä joulun merkitystä. Tunnen ihmisiä, jotka eivät pidä joulusta. Usein syy on ''Ei ole rahaa ostaa lahjoja tai yhtään mitään'' Kamalaa, miten lämmin perhejuhla voi muuttua ajatukseksi rahasta, sen puutteesta ja joulujärjestelystressistä.

Hyppään itsekin vuosittain suin päin kaupallisuusrumbaan täpötäysiin ostoskeskuksiin ostelemaan lahjoja, myönnän paheeni. Ajatukseni on kuitenkin lämmin, ja haluan löytää jokaiselle jotain kivaa ja käytännöllistäkin. Pääajatuksena kuitenkin on saada viettää mukavaa aikaa perheen kesken, syödä herkullista ruokaa ja tuottaa muille hyvää mieltä pienillä lahjoilla, mutta ennen kaikkea kivoilla eleillä. Yhdessäolon merkitys korostuu, ja onhan se mukavaa saada koko porukka kerrankin kasaan viettämään aikaa yhdessä.
 Miulle joulussa on tosi tärkeää itse tekeminen. Tykkään tosi paljon paketoida itse lahjoja, ja tänäkin vuonna pyrin paketoimaan mahdollisimman monet paketit. Tietenkin aika meinaa joskus loppua kesken..
 Joulukortteihin käytän erityisen paljon aikaa ja ajatuksia niitä ihmisiä kohtaan, joille kortteja teen. Mietin, mikä kortti näyttää eniten juuri kyseiseltä henkilöltä. Oon ehkä vähän jouluhörhö itsetekemieni pakettien,korttejen ja lahjaleipomusten kanssa. Hah, mutta ehkä olen kuitenkin vaan hyvällä tavalla höperö ja se miulle suotakoon ;)


Vimeiset päivät käsillä, joulu tulla jo saa...

Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä,

Mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä.

Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha -

Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Meidän joulukoti

 Olohuoneessa väreistä valloituksen ovat tehneet valkoinen ja punainen. Melko klassista ja hillittyä, mutta kuitenkin tehosteena pikkuriikkisen pinkkiäkin.
 Jokavuotiset pakolliset joulukalenterit. Täytyy säilyttää jotain lapsenmielisyyttä, ja onhan se kiva saada aina jotain hyvää suklaata suuhun päivittäin ja jopa ihan luvan kanssa ''kun se kalenteri nyt on tietysti pakko avata!''
 Olkipukki vietti jo ensimmäisen joulun kanssani Joensuussa asuessani. Jotain tosi perinteistä ja ihanaa näissä on.
 Tämäkin Pentikin tyttötonttu asusteli jo Joensuun asunnossani, ja vieläpä itse asiassa tismalleen samalla paikalla kuin nyttenkin tässä. Hih, jotkut asiat ei vaan ikinä muutu ;)
 Kuusi se pienikin kuusi on. Haaveilen, että on joskus tilaa laittaa TOOOOSI ISO kuusi meille, mutta sitä ennen pieni lohduke kelpaa oikein hyvin!
 Uudet pöytäliinat olohuoneen molemmilla pöydillä, sekä jouluisen punaisia omenoita tarjolla!
 Meidän rappu on ainoa, jossa kaikilla palaa ikkunoissa jouluvalot. Ollaan me vaan nii jouluhenkisiä kaikki. Nään jo kaukaa loistavat valot kävellessäni esimerkiksi töistä kotiin, ja jotenkin ne aina lämmittävät mieltä. Löysin tämänvuotiset valot kaivellessani äitini säästämiä vanhoja tavaroita. Makuuhuoneen ikkunaa koristaa samanmoinen systeemi, mutta porokuviolla. Nämä ovat jo lapsuudesta tutut, kun aina oman huoneeni ikkunassa loisti poro rekineen ja vanhempieni huoneessa juurikin tämä enkeli. Ehkä osasyynä miksi ne vielä tänäkin päivänä on niin superkivat.
 Mie en oo koskaan perustanu niin hirveän paljon siitä jouluruoasta, mutta tykkään että kotona on aina jotain hyvää ja makeaa tarjottavaa. Tortut on helppo väsätä, ovat kivannäköisiä, jouluisia ja vieläpä hyviä! Tämä kuva on tämänpäiväisistä pikkujoulukekkereistä, jotka järjestin Sophialle ja Danielille, hoitolapsilleni.
 Piparkakkutalon väsääminen tuntuu olevan joka vuosi yhtä tuskaa. Tänä vuonna sentään ensimmäistä kertaa ikinä kaikki osat olivat ehjiä ja katon ja seinän väliin jäi viime vuoteen verrattuna puolet pienempi reikä. Jes! Melkein nappisuoritus..ei ihan sitten kuitenkaan.
 Höpöttelinkin jo miten tykkään jouluvaloista. Meillä on tympeästi parveke niin, että harva sitä näkee kun ei ole kadulle päin. Olen kuitenkin itse käynyt kurkkaamassa toiselle puolelle taloa, ja meidän parveke hohtaa täysin sinisenä! Sinisestä on nyt selkeästi tullut parin vuoden aikana tosi kiva jouluväri miulle, kun makkariinkin oli pakko saada siniset jouluverhot (myöskin äidin säilöistä).
 Oon rehellisesti sanottuna tosi huono polttamaan kynttilöitä, mutta yritän kovasti parantaa tapojani. Tykkään tunnelmavalaistuksesta ja ostan jatkuvasti tuoksukynttilöitä, joita sitten lojuukin isot kasat kaapeissa kun ei niitä kukaan ehdi sitä mukaa käyttämään. Tänään tätä kirjoittaessani parvekkeellani kuitenkin palavat kynttilät oikein nätisti. Yritän virittäytyä tässä muutenkin paremmin joulufiilikseen. Vaikka kaikki lahjat on ostettu ja kortit tehty jajaja kaikki joulurallatukset soitettu miljoonaan kertaan läpi, niin en tajua joulun olevan jo melkein ovella! Perjantaina suuntaamme kohti Rääkkylää vanhempieni luokse, ja se perjantaihan on jo ihan kohta..apua!
Täytyy vielä loppuun mainita kuinka meidän Lilyä on hemmoteltu talvi/jouluhenkisillä vaatteilla. Luulin, että meidän tyttö nyrpistelisi vaatteen rotjakkeille nokkaansa, mutta käyttääkin niitä ihan mielellään ja tykkää nukkuakin nuo päällä. Iloinen yllätys.

Tykkään kodistamme jouluisena hirmuisen paljon. Tänne on tullut muutenkin kaikkea uutta isompaa ja pienempää sisustukseen liittyvää, täytyy vilauttaa niistä lisää joku toinen kerta. Nyt kutsuu nauhoitetut tv-sarjat ja iltapala. Mukavaa loppuviikkoa kaikille! <3

torstai 21. marraskuuta 2013

So This Is Love

 En koe olevani koruihminen, tai harvoin koen koruista sitä ''ihanpakkosaada''-tunnetta. Mutta tämä! Joka kerta kun kävelin Stockmannilla Ted Bakerin korujen ohi, tunsin jotain pientä kiinnostusta suurempaa. Puhdasta rakkautta. Kuukausikaupalla vain tyydyin katselemaan niitä kaunistuksia, kunnes eräs palkkapäivä päätin, että nyt ansaitsen itselleni jotain superkivaa. Marssin suoraan Stockmannille ja sovittelin useita ihastuksia käteeni. Päädyin mustaan rusettiin, sillä se sopisi kaiken kanssa ettei ainakaan sen takia jäisi käyttämättä.
Tästä ostoksesta voin sanoa, etten kadu hetkeäkään. Rusettiversioita löytyy useissa eri malleissa ja väreissä, eivätkä nämä unelmat ole hintojensakaan puolesta mahdotonta toteuttaa. :-)

Pikkujouluilua

Käsikorut: Ted Baker, Guess
Kaulakoru: Glitter
 Nyt on taas pikkujouluiltu perinteisellä kattauksella; hyvää ruokaa, joulutunnelmaa, ihania ystäviä sekä tietenkin huippuhyvää(lue=vahvaa) boolia. Sain pitkästä aikaa läheiseni samaan paikkaan juhlistamaan alkavaa joulukautta ja kokonaisuutena nautin illasta paljon. Tietenkin kun me punapäät järjestetään jotain, on kiire varmistettu ja katastrofikin mahdollinen. Selvisimme kuitenkin järjestelyistä melkein ajoissa ennen vieraiden tuloa. Pitäisi opetella stressaamaan pikkasen vähemmän.

 Me koristeltiin näin hienot muffinssit, joihin jostain syystä kukaan ei meinannut uskaltaa koskea. Lisäksi tarjoilimme pasteijoita ja joulutorttuja sekä tietysti suklaata.


 Miun maailmanmatkaajatyttökin pääsi pyörähtämään paikalla oman ihanan,räväkän ja kovaäänisen persoonallisuutensa kanssa. ;)
 Naureskeltiin tyttöjen ja Christianin kanssa eteisen nurkilla että täällä me tytöt otetaan posekuvia ja muut jurottaa sohvalla ja ohikävelevät vieraat pyörittelevät päätään. Mutta kun kuvia on aina pakko saada!
 Joka kerta muuten kun yrittää ottaa ''ihanälyttömänhirveenupeitakuvia'' yli puolet kuvasaldosta on sitä että vähintään yhden pokerinaama on pitkän pokkapitäävenkoilun jälkeen pettänyt ja tässä kuva juuri ennen sen hetken tapahtumista. Ainakin saa paljon hyvää mieltä, kun katselee näitä epäonnistuneiden kuvien kirjoa myöhemmin tietokoneelta.
 Ihanat tyttöni, Salla ja Jenni. Odotan muuten jo innolla kun saan Jennin tänään luokseni taas kylään ja on aikaa vaihtaa kuulumiset ja tietysti juoruilla sydämensä kyllyydestä kaikki asiat maasta taivaaseen.
Mekko: Tiger Of Sweden (lainamekko hih)
Kengät: Äidiltä

Koko illan pöytää koristivat kauniit valkoiset ruusut, jotka sain Thomakselta neljävuotisen taipaleemme kunniaksi :-)

Koti tuntui juhlienkin jälkeen tosi lämpöiseltä, kun muisteli kaikkea mukavaa menneeltä illalta. Niin, siis tietysti jos sitä sotkun määrää yritti olla huomioimatta.

torstai 31. lokakuuta 2013

Hurrrja Halloween!

 Päätin järjestää omaksi ja hoitamieni lasten iloksi meillä Halloween juhlat! Iltaan kuului paljon hyvää ruokaa, Möhköfantin Halloween-elokuva sekä pientä pelailua. Aivot narikkaan ja sopivasti lapsellisuutta mukaan!  Käytän tosi usein leipoessa Pirkkaa apunani ja näidenkin muffinssien idea on otettu sieltä, paitsi luonnollisesti itse muffinssitaikinaan käytin omaa vakkariohjettani, ja tällä ohjeella muffinssit ovat muotoutuneet omaksi bravuurikseni.

 Perus keksiohjeella sai hauskoja Halloween keksejä muottejen ja töhrysokereiden avulla.
 Onneksi rakas isoveljeni oli jälleen apuna! En olisi muuten millään saanut kaikkia kivoja yksityiskohtia aikaiseksi, sillä vaikka varasin aikaa runsaasti, ei ylimääräistä jäänyt yhtään. Eihän me mitään mestareita olla, mutta yritystä, halua ja luovuutta löytyy! Epäsymmetristä hämähäkinseittikuviota tuijottaessa totesimme vaan että ''Voi se hämähäkkikin joskus epäonnistua!'' Kakusta tuli joka tapauksessa hieno ja vaikka itse sanonkin, mielettömän hyvänmakuinen (ja äkkimakea!)
 Väänsin lapsille talouspaperista haamutikkarit kotiin vietäviksi
 Kaiken kaikkiaan tarjolla oli hämähäkkimuffinsseja,seittikakkua,nakkipiiloja,pitsapaloja, Omar-sormia, koristeltuja keksejä sekä tietenkin karkkia ja päärynämehua.
 Tiimarin -50% kaikista Halloween-tuotteista tarjous oli aika petollinen, sillä sieltä oli pakko napata kaikkea kivaa mukaan!




 Sain kotiini tällä viikolla ainoan hyllystä puuttuvan Nalle Puh-elokuvan, Möhköfantin Halloweenin. Sopivasti juhlaa varten! Oon kyllä aika tyytyväinen, Disney hylly kasvaa jatkuvasti. Kävin tällä viikolla nappaamassa Prismasta myös yhden hyllystäni puuttuvan Disney-klassikon, Pienen Merenneidon.
Noitatyttö!
 Tykkään Halloweenista, niin kuin oikeastaan kaikista juhlista! Joulu on aina ollut suosikkijuhlani, mutta myönnän olevani aika täpinöissäni aina jonkin juhlan lähestyessä. Leipomisintoni on kasvanut tosi paljon parin viime vuoden aikana, joten juhlien aikaan saan aina vaan enemmän syytä harjoittaa tätä uutta intohimoani itseni, ja ennenkaikkea toivottujen juhlavieraiden iloksi.
Tykkään leipoa, mutta en  niinkään syödä. Olen perso vain suklaalle, mutta leivokset sun muut eivät herätä syömismielessä suurta intohimoa. Tarjoilen siis mielelläni niitä kaikille ystäville, kaikki voittavat! :-)
Taideteos Julia feat Sophia 2v

Ja koska en itse ymmärrä aina miten toiset onnistuvat niin helposti leipomuksissaan ja blogiin tulee näkyville vain täydellisyyttä niin loppuun kuva siitä, kun kaikki ei mene niin kuin Strömsössä. Melkein videon paikka olisi ollut kun vetelee lastalla jatkuvalla syötöllä ylipursuavaa kakkua uunista taikinakulhoon ja myöhemmin yrittäessä kumota kakkua ei lautaselle tipahtanut muuta kuin kakun reunat. Tekevälle sattuu ja loppujen lopuksi saatiin ihan hieno kakku aikaan pienillä korjailuilla ;-)

Mukavaa Halloweenia kaikilla ihanille lukijoilleni! <3