sunnuntai 24. helmikuuta 2013

The Lady In Red

Dress: Guess
Shoes: Seppälä
 Ensimmäinen punainen mekkoni moneen vuoteen. Puhdasta rakkautta, punainen kausi on jälleen alkanut ja väri tuntuu vallan hurmaavalta! ;)



ps. Sain vihdoin kuvamateriaalia uutta banneria varten, joten se tupsahtanee pian koristamaan blogia!

lauantai 23. helmikuuta 2013

Rome Part 2


Matkamme jatkui lauantai aamuna kohti Outlet Storea, jossa oli tarkoitus sitten rehellisesti törsätä hävyttömät summat rahaa. Bussissa istuessa oli aikaa vetää aamuiset viinitumut. Kumma kyllä viinin innostamana shoppailukin oli kaksi kertaa hauskempaa, ja tietysti seuraukset sen mukaiset! Outlet Store oli odotustemme vastaisesti ulkotilassa, ikään kuin pienen kylän omainen jossa oli paljon erillisiä liikkeitä. Itseasiassa se oli tosi viihtyisä ja parempi vaihtoehto kuin joku tunkkainen ostoskeskus. Oli Guessia, Calvin Kleinia,Dieseliä,Valentinoa, urheiluliikkeitä kuten Puma ja Adidas sekä monia muita. Shoppailijan paratiisi.

Löysimme onneksi myös yhden kuppilan, josta sai lasillisen jos toisenkin Vino Biancoa. Miehet tosin pidättäytyivät pitkälti olutlinjalla. Kuinka yllättävää kun sanon että tuo ostoskeskus oli ehkä reissuni kohokohta? Harmitti vaan kun missattiin Guessin erillinen asusteliike, josta olis löytyneet kengät,laukut ja muut. Viime minuutilla huomasin vielä Calvin Kleinin alusvaateliikkeen ja silloin pistin juoksuksi ja nappasin matkaan vielä parit alushousut! ''Pakko tuhlata viimesetki roposet!!''

Pitsapalat ja oluet shoppailun väliin :-)


Takaisin päästyämme lepäilimme hetken hotellilla, mutta halusimme piipahtaa vielä Disney Storessa joten melko pianhan sitä oltiin taas jo liikenteessä. Metroilla kätevästi Spagnaan. Huomasimme, että Spagnassa olisi ollut muitakin kivoja liikkeitä kierreltäviksi joten päätimme, että kävisimme vielä sunnuntaina ajoiss iltapäivällä kiertämässä ne nopeasti ennen Vatikaaniin menoa.

Voi että kun olin onnellista tyttöä nähdessäni Disney Storen edessäni. Olin odottanut jo kauan ennen reissua tänne unelmapaikkaan pääsyä. Tunsin olevani taas pieni lapsi, kun hypistelin tavaroita sisällä liikkeessä. Tuotteet eivät kuitenkaan olleet aivan odotettuja, kun vertasi nettikaupan valikoimaan. Tämä liike oli suunnattu enimmäkseen lapsille eikä nettikaupasta bongattuja ihania Disney aiheisia vaatteita aikuisille näkynyt missään, puhumattakaan kaikista upeista sisustustuotteista. Vauvojen/lasten vaatteet olivat kyllä vallan hurmaavia, mutta eihän meillä ollut ketään kenelle sellaisia ostaa :( Tyydyimme ottamaan siis muistoksi vain jotain pientä, jonka jälkeen lähdimme kuljeksimaan lähiympäristön katuja.
Spagna osottautui tosi kauniiksi ympäristöksi, pienet shoppailukadut ja tunnelmalliset ravintolat olivat juuri sitä mitä olimme etsineet. Päädyimme kadun varressa olevaan lämminhenkiseen ravintolaan. 


 Kuinkas ollakaan, viini maistui taas!
 Tapaslautaset olivat tarjolla melkein kaikissa ravintoloissa ja niinpä mekin päätimme ottaa sellaiset. Se oli oikein kiva alkupala, joka sisälsi kaikkea pientä mutusteltavaa.


 Tilasin itselleni jonkinnäköisen pitsan, joka sisälsi tomaattia,juustoa ja sieniä. Täytyy sanoa, ettei ollut todellakaan parhaita syömiäni pitsoja. Helsingissä Classic Pizza Restaurant tarjoaa makuuni parempaa, mutta toki Italiassa vieraillessa täytyy kokeilla ainakin kerran pastaa ja pitsaa.

Spagnan ympäristöä ravintolapöydästä

 Ravintolalasku, niin ja karrin viski.

Spagna Dolce&Gabbana

  Aloitettiin sunnuntai päivä tuttuun tapaan hotellin aamupalalla. Meidän hotellissamme aamupala oli melko vaatimaton, mutta oikein kelvollinen. Ei myö sen kummempia oltas tarvittukaan. Tarjolla oli siis sämpylöitä, erilaisia croisantteja (maut vaihtelivat päivittäin; tavallista,sokeroitua,suklaista), jugurtteja sekä jotain ötkelöpiirakkaa ja keksejä. Juomana tietenkin mehua,maitoa ja eri sortin kahveja koneesta. Tuumasta toimeen jälleen ja suunta kohti Spagnaa ja siitä matka jatkuisi Vatikaaniin.

Spagnassa kiersin Louis Vuittonin ja Dolce&Gabbanan liikkeet, joista olisi löytynyt vaikka millä mitalla ihanaa ostettavaa! Spagnan kadut olivat täynnä muitakin ihania liikkeitä; Gucci, Kartier, Dior....onneksi en omista luottokorttia ;)



Miehiä alkoi shoppailut tympäisemään, nyt tarvittaisiin jo jotakin muuta! Siispä Vatikaania kohti. Metrolla pääsi jälleen mukavan lähelle jonka jälkeen ei ollut kuin lyhyt kävelymatka keskeisimmille paikoille. Ihmettelimme miten ihmisiä on niin paljon paikalla kunnes välähti, että tänään paavi oli lausunut eropuheensa ja sitä koko ihmispaljous oli juuri ollut kuuntelemassa. Olipa mukavaa yrittää päästä paikalle vastavirtaa kohti. Kadut olivat täynnä katukaupustelijoita feikkilaukkuineen. Epäilyttävän näköistä porukkaa, jotka tahtoi kiertää kaukaa. En käsitä miten joku haluaa ostaa kadun varresta itselleen laukun joltain tosi kammottavan oloiselta mieheltä. Väärennykset kun ovat vielä laittomiakin.


Pääsimme väkipaljoudesta huolimatta perille ja paikka oli täynnä uutistoimittajia kameroineen. Ihmisiä haastateltiin ja meille tuli lähinnä vastustamaton halu päästä irvistelemään kameralle, mutta maltoimme mielemme. Joskus saa vähän lapsettaa.

Oli kyllä hassua ajatella, että tuo paikka tosiaan on ihan oma valtionsa. Meidän täytyi pistää postikortit matkaan sieltä, sillä oli niin hienoa saada Vatikaanin postimerkit. Ympärille katsellessa mietiskelin vain millaisia hienoja tarinoita tämäkin paikka pitää sisällään. Olisimme halunneet mennä sisälle Pietarinkirkkoon, mutta jonot olivat jotain aivan käsittämätöntä ja matkalla oli vielä turvatarkastuksetkin. Jouduimme jättämään siis kirkon väliin..

Oli muuten yksi ihanimmista hetkistä matkalla kun turaturistiliikkeessä pyörähdettyämme aurinko paistoi suoraan kohti kasvoja ja otimme jäätelöt sekä kylmät Breezerit. Istuskelimme vain ja nautimme lämpöisestä säästä. Reissussa kannattaa pitää hetkiä kun ei koko ajan ole matkalla kiireessä paikasta A paikkaan B, rauhoittuminen oli rentouttavaa.


Halusimme vielä käydä tsekkaamassa Trevin suihkulähteen, joten hyppäsimme jälleen metroon. Metrot tulivat kyllä todella tutuiksi matkan aikana ja niillä matkustaminen on tosi helppoa. Trevin lähteellä oli paljon turisteja kameroineen ja niinpä mekin kaivoimme omamme esille. Rooma on kyllä tosi kaunis paikka ja rakennukset ovat hätkähdyttävän upeita. Jos siis osaa etsiä oikeat paikat.


Minä, Thomas ja isä olimme jo uupuneita ja päätimme yhteistuumin painua hotelliin vähän lepäämään. Karri,Kati ja äiti lähtivät vielä vilkaisemaan jonkin museon. Katsoin mitä hienoa he olivat museossa nähneet ja kokeneet ja kappas, kikkelihän se siinä. Voin vaan kuvitella, millainen kulttuurielämys se on ollut kun nämä ovat kuvanneet tätä ilmestystä hihittelyiden kera. Ehkä emme missanneetkaan niin paljoa. :D

Viimeinen ilta pyörähti pian käyntiin ja vietimme sitä alkuun lähikuppilassa jo suunnitellen seuraavia mahdollisia matkakohteita. Thomas onnistui sylkemään takana olleen saksalaisen miehen käteen, en edes tajua miten.

Thomaksen äyriäisannos

Hotellimme vastaanottovirkailija suositteli meille ystävänsä omistavaa lähellä sijaitsevaa ravintolaa, josta saisi hänen mukaansa aina isot ja hyvät annokset. Parhaan italialaisen kulttuurin kokeekin yleensä muualla, kuin pahimmissa turistirysäpaikoissa. Tämä ravintola osoittautui positiiviseksi yllätykseksi, paikka oli viihtyisä ja ruoat ihan hyviä. Otin tällä kertaa pastaa, mutta sekään ei tuottanut mitään vautsivau elämyksiä. Ehkä tosiaan on niin, että italialaisten ylistykset omaa ruokaansa kohtaan ovat turhaa sanahelinää. Makunsa toki kylläkin, mutta olen syönyt paremmat pastat useassa helsinkiläisessä ravintolassa.

 Ohops, sinne meni litran kannut viiniä!


Tällä tavalla sitä Italiassa parkataan autoja! ;)

Otin vielä illan viimeisen Breezerin ja kookospalan. Roomassa on tosi paljon kadun varrella autoja, joista voi ostaa virvokkeita. Tavallisia marketteja ei juuri näy, mutta näitä sitäkin enemmän. Tällaisesta sai ostaa tuoretta kookosta ja voi juku se oli hyvää. Ihan muuta toista kun aiemmin maistelemani kookokset. Suomessa kookospähkinät ovat aina tosi kuivia. 


 Lähtöaamuna turainen hotellihuoneemme, jolle oli aika jättää hyvästit. Pahin oli vielä edessä; kuinka ihmeessä saisin kaikki tavarat mahtumaan matkalaukkuun?

 Niin kuin näkyy, laukun kiinnisaaminen oli tuskaisen työn takana. Jouduin antamaan osan tavaroistani Katin ja osan äidin laukkuun. Ja siltikin laukku oli kovin muhkurainen. Mutta Suomessa osoittautui helpoksi tunnistaa oma laukkunsa kun se oli se rumin ja pullein.
 Saavuimme lentokentälle tuntia liian aikaisin, mutta siinä oli aikaa kiertää vielä kentällä sijaitsevat liikkeet. Armanin liike oli aivan pakollinen, onhan merkki italialainen ja näinollen oli välttämätöntä saada sieltä jotain mukaan. Armania mainostettiin Roomassa muutenkin joka kulman takana. Lentokentältä löytyi myös ihana pieni puoti, jossa oli paljon italialaista ruokaa. Erilaisia pastoja, juustoja,suklaata,keksejä, ihan kaikkea. Nappasin viimeiset tuliaiset mukaan.
 Löysin suosikkisipsini!

Niin kuin aina käy, jotain odottaa tosi kauan ja sitten se onkin silmänräpäyksessä ohi. Reissu oli tosi kiva ja meillä oli huikeen hyvä porukkahenki! Tällä porukalla lähtisin ihan millon vaan uudestaankin matkaan. Rooma on alkuun vähän sekava kaupunki ja ainakin Terminin aseman lieppeillä näkyvä köyhyys on josi pysähdyttävää. Näimme siellä kaksi vanhaa naista, jotka olivat koonneet pyörätuoleihin roskakasoja itselleen. He käytännössä tekivät tarpeensa alleen ja polttivat ja söivät roskia. Eivätkä he edes yrittäneet kerjätä rahaa. Mutta me löysimme ainakin Roomasta kauniin ja viehättävän puolen. Käykää ihmeessä joskus jos tulee tilaisuus. :)

Seuraavassa postauksessa vielä erikseen vähän siitä, mitä oikein kuljetin Roomasta mukanani Suomeen ;)

perjantai 22. helmikuuta 2013

Rome Part 1

Risteilymatka Tukholmaan äidin synttärijuhlien kunniaksi vaihtuikin toisiin suunnitelmiin; päätimme suunnata lentokoneella suoraan kohti Roomaa. Olihan se jo ihan eri tavalla hienonkuuloinen suunnitelma pyöreiden juhlimiseen. Edellisiltä vuorokausilta oli jäänyt rutkasti univelkaa ja köröttelimme vielä lähtöaamua edeltävänä iltana yöhön saakka Joensuusta kohti Helsinkiä. (minä nukuin tyytyväisenä takapenkillä penkkaritötteröä pois)  Kuuden ihmisen aikatauluja ei niin vaan yhteen sovitettukaan, joten päädyimme pitämään pidennetyn viikonlopun pituisen loman, siis perjantai aamusta maanantaihin.Matkaseurana olivat vanhempani, isoveljeni Karri avokkinsa Katin kanssa sekä me Thomaksen kanssa nuorinta sukupolvea edustamassa ;)
Tästä se lähtee.....


Lähtöaamuna heräsin viiden aikaan silmät sumeina, tässä tuli taas lisää univelkaa mutta sentään oli hyvä syy nousta. Pitihän lentokentälle lähteä jo tunnin päästä. Rymysimme laukkuinemme pian portaita alas ja suoraan taksiin joka kuljetti meidät Helsinki-Vantaan lentoasemalle.

Perillä pääsimme lähtöselvityksistä ja muista rivakasti ohi ja aikaa oli runsaasti ennen lentokoneeseen pääsyä. Noh, tottakai rakas isoveljeni tuumaa että no aamukaljallehan sitä lähdetään. Vanhempani jäivät mulkoillen vahtimaan laukkujamme ja me neljä hipsimme naureskellen kuppilaan. Takaisin saapuessamme oli heti jo paljon hilpeämpi fiilis ja huomasimme ikkunasta, että koneemmekin oli jo saapunut paikalleen. Jes, kohta päästään matkaan....aina yhtä täpinöissään lentoon lähdöstä ;)



Pian sitä istuskeltiinkin jo Norvegianin kyydissä ja minä ja Thomas kävimme kiivasta taistelua siitä, kumman pää tukkii kokonaan ikkunan näkymän. Koneen lentoonlähtö kiihdytyksineen on lennon kohokohta, luonnollisesti. Siinä on suuri syy siihen, miksi aina haluan lähteä lentokoneella jonnekin. Ajatella, että oma miekkoseni Thomas on opiskellut jo pian vuoden verran itselleen juurikin sitä ammattia, jossa tällaisilla koneilla kuljetetaan satoja matkustajia määränpäähänsä. Sai sitä lentotietämystä kuunnellakin matkan aikana sekä haaveiluja päästä jonain päivänä Norvegianin ohjaimiin.


Perille päästyämme totesimme, että oltiinpa tultu kummallisen tuntuiseen paikkaan. Ympäristössä kuului pelkkää italiaa eikä kukaan edes vahingossa ainakaan myöntänyt puhuvansa myös englantia. Sitä oltiin niin ylpeitä kielestään, että saimme koko matkan ajan taistella ymmärretyksi tulemisen kanssa. Ympäriinsä säntäilyn jälkeen löysimme kuitenkin pian pisteen, josta ostimme bussiliput kohti Terminin juna-asemaa, josta olisi enää pieni kävelymatka hotellillemme Centrolle. Bussimatka oli tympeä ja näkymät eivät juuri vakuuttaneet. Paljon autoja ja hassuja puita, mutta eipä juuri muuta.


Kello oli vasta 12 paikkeilla kun olimme jo hotellillamme, jonne selviydyimme kartturi Karrin johdattelemana. Tomerina turisteina emme turhaan aikailleet, vaan päätimme heti lähteä etsimään kauppaa josta saisi jotakin juotavaa. Pitihän sitä saada mukavan tumuinen olo rankan lennon jälkeen ;) Kuulimme, että ihan hotellimme lähellä pitäisi olla Spar ja lähdimme etsimään sitä tai joku muukin teen tupsahtava kauppa kelpaisi.

Kävelimme ja kävelimme, mutta pian huomasimme että kauppaa ei näkynyt missään, ei yhden yhtä markettia. Haukkasimme kahvilasta pientä purtavaa ja yhdet oluet, jonka jälkeen etsintä jatkui. Lopulta löysimme R-kioskin kokoisen pikkupaikan, josta otimme joitakin alkoholipitoisia juomia kasseihin ja suuntasimme hieman pettyneinä kohti hotellia. Odottelimme paljon puhuttuja euron viinejä, joita ei tietenkään pikkukioskista löytynyt.
Laukut juomaa täynnä  eli oli sopiva aika lähteä kohti Colosseumia. Siispä suunta Terminin juna-asemalle ja metroon.


Colosseum tupsahtikin heti silmiemme eteen metrosta ulostautuessamme. Kas, tässähän se. Olihan se hienonnäköinen rakennus, mutta emme voineet uskoa todeksi sen todella olevan sama pystytys kuin josta kaikki olimme lukeneet uutisissa ja historiankirjoissa. Uskomatonta. Olihan sitä pitänyt korjailla, sen huomasi erinäköisistä tiilistä.


meikkilevinnytmonsteri, niin ja Colosseum.


Colosseumin ympäristöstä löytyi paljon muitakin hienoja rakennuksia. Vietimme jokusen tovin niitä katsellessa ja ihastellessa. Huomasi kyllä, että oltiin kaukana Suomesta. Rakennukset olivat tosi kauniita ja toivat ihan uudenlaisen tunnelman.


Tämännäköisiä katuja siellä näkyi useita.


Löysimme sieltä myös jonkinnäköisen katolilaisen kappelin. Sielläö oli mahdollista laittaa kolehtia ja sytyttää kynttilät. Henkilökuntaa tai valvojaa ei paikalla ollut, muutama turisti vain meidän lisäksemme.

 välietappisiiterit!



Matka jatkui pian kohti Circo Massimoa, jonne pääsi kätevästi metrolla Colosseumilta suoraan. Harmiksemme oli jo niin pimeää, ettei siellä paljon näkynyt. Lisäksi sielläkin oli paikkoja laitettu työmaan alle. Siellä vietimme vain hetken, jonka jälkeen pohdimme mahdollista ruokapaikkaa. Päädyimme Trastevereen, jonne pääsisi bussilla. Julkinen liikenne lipukkeet olivat menneet pois voimasta, eikä bussipysäkkien lähellä näkynyt paikkaa mistä lippuja saisi. Bussikuski vain pyöritteli päätään kun tarjosimme rahaa. Eikun pummilla sitten vaan, kun ei kerran raha kelpaa. Vieraassa paikassa tunsi olevansa melko avuton.



Trastevere ei ollut aivan puheidensa veroinen, täytyy myöntää. Emme oikein tiedostaneet missä kohtaa olisi pitänyt hämmästyä ja ihastua. Ihan hieno paikka joo, mutta ei niinkään paljon kojuja ja puoteja mitä puhuttiin. Tovin käveltyämme löysimme sentään hienonnäköisen ruokapaikan. Tässä vaiheessa kyseenalaistan jo italialaista ruokakulttuuria. He ovat kovin ylpeitä siitä, mutta itse on saanut koko reissun aikana yhtäkään vautsivau-elämystä. Ruoka oli ihan okei, mutta ei mitään todella hyvää. Trasteveren ruokapaikassa otimme kolmen ruokalajin annokset. Sielläkään kukaan tarjoilija ei ymmärtänyt englantia, joten oli vaikeaa ymmärtää heidän kilometripituisia selityksiään siitä kuinka täällä homma toimii. Luulisi, että olisi ollut helppoa näyttää vain listasta mitä haluaa, mutta ei se ihan niin toiminut. Täysin vatsoin päätimme lähteä kohti hotellia, mutta ei sekään tältä porukalta tietenkään ihan ongelmitta sujunut. Naureskelimme vaan että mitähän nuo paikalliset vieressä meistä puhuvat kun katsoivat tumpelointiamme. Voi meitä suomiturreja. Kahviloissa ja ravintoloissakin näytti kun meille olisi aina vähän hihitelty, kun yritimme ymmärtää mitä haluamme ja miten sitä saamme. Listatkin olivat tietenkin italiaksi ja kun tuonne ei saanutkaan maksaa tätä ja täältä toisesta paikasta pitää tilata nämä. Kokeilimme illan päätteeksi sitten vielä paikallista raitiovaunuakin kun yritimme löytää tiemme takaisin perille.


Kappas, pääsimme lähimmälle metroasemalle. Tästä pian suunta kohti Terminiä. Seikkailu jatkuu taas ja mokailuja on luvassa lisää ;)

Eikä tässä vielä kaikki! Pienet maistiaiset siitä, millainen seuraava päivämme oli. Nämä kolme kuvaa tiivistävät sitä melko mallikkaasti. Toki täytyy puolustautua, että päivästämme tuli aivan ihana ja opimme jo tuntemaan joitakin peruspaikkoja ja liikkumaan ilman suurempia ongelmia. Tai ehkä ei aivan sittenkään..




Ohops, kylpyhuone pääsi vähän lainehtimaan heti aikaisin aamusta...

''Normal caffe'' tilauksemme myötä äiti sai vallan mainion aamukahvin. Ei ollut koolla pilattu ei.


Mutta suunta on vain ylöspäin!! Vino Biancoa naamariin ja menoksi!!!
Löysimme aamulla Terminin juna-asemalta Sparin ja voi juku niitä alle euron viinejä koreili siinä jos jonkinnäköistä. Ei tästä päivästä voi tulla kun hyvä. Kello 10 oli sopiva aika avata pillimehupurkkiviini, kun kerran taas missattiin tuo bussikin..