maanantai 11. helmikuuta 2013

My very best friends

Rakkaimmat ystäväni, joiden kanssa olen kokenut paljon kaikkea ihanaa. Halusin omistaa yhden postauksen ystävyydelle, joten täältä pesee! Näiden henkilöiden lisäksi elämässäni on kuitenkin paljon muitakin ihania ihmisiä, joiden kanssa on koettu kaikkea kivaa. :) Valmistautukaa hihittelyihin vanhojen kuvien julkaisujen johdosta! Nämä eivt ole missään järjestyksessä tai lähinnä vaan sillä perusteella otettu miten löysin kuvia arkistojen kätköistä. Olen viettäny kaikkien näiden ihmisten kanssa todella paljon aikaa pienen elämäni sisällä ja saanut jakaa monet ihanat vuodet niin, että on ollut aina ystäviä joihin turvautua ja joiden kanssa höpötellä elämän pienistä ja suuremmistakin asioista.  Kiitos! <3

Julia, eli yleisimmin suustani kuultuna Keiju



Julia ja Julia kohtasivat irc-gallerian kautta, kun Oulun tyttönen halusi hakea omalla nimellään tympääntymisensä voittamiseksi ja kas, Julia Rääkkylästä löytyi. ''Hei, tollahan on samanlainen hame ku mulla...joo ja paita....ja kengät....hetkonen'' Suurinpiirtein tuon asian ilmaisulla meidän toveruutemme sai sitten alkunsa ja pian matkustinkin jo Ouluun tapaamaan tätä ihanaista. Sitä ei usko miten toisen ihmisen kanssa synkkaa niin hyvin ja ajattelee et tässä on sisko, jota ei ole koskaan ollut.  Olen jatkuvasti kamalan surullinen välimatkastamme. Se on jotenkin masentavaa kun löytää kaltaisensa ja sitten näkee niin harvoin.
''Ole minulle sisko, jota ei koskaan ollutkaan'', näin Varjoa lainaten.


2009 Uusi vuosi ja uusivuosipusu!

myöpä syöttiinki kalakeittoo riäkkylässä!
 Henrietta eli Etta

Tän naikkosen oon tuntenu ala-asteelta lähtien, vaikkakaan me ei aivan aluksi tultu kovin hyvin toimeen. Haha, jostain syystä Etta vaan vihas minuu. Loppujen lopuksi kuitenkin tajuttiin et hei tää toinenhan on aika kiva ja alettiin nähdä melkeinpä joka päivä toisiamme. Muistan niin elävästi ne kesäpäivät kun poljettiin polkupyörillä toistemme luokse. Pystyteltiin telttaa meidän pihalle, oltii mynthonit nenässä ja karattiin yön koettaessa kylille näkemään poikia! Venäläinen posti oli kans kova juttu, niin ja Etan äidin tekemät iltapalaruisleivät. Meillä on tosi paljon ihania muistoja ja Etta onkin yksi miun vanhimmista kavereista. Henrietalla on niin vahva luonne ja se osaa olla täydellisen oma itsensä, että sen kanssa on tosi helppo olla ja jutella kaikesta maasta taivaaseen. Ihanaa kun on toinen tuittupää, niin voi jakaa kokemuksia ;)

2006

2008

2011

Sini



Sini on kyllä uskomaton nainen. Ajattelin aluks kun näin sen että mikä ihmeen tekopyhä urheilija tuokin on, mutta sitten päädyttiin yhteisten joogatuntien aikana jutustelemaan ja huomasinkin että tässähän on ihan vallaton persoona. Meille muodostui heti yhteisiä juttuja, joita muut ei pystyny käsittämään ja sain jotenkin tosi voimakkaan yhteyden Siniin. Me ei ehditty tuntea kauaa, kun aloin jo hiljaa mielessäni toivoa että saisin tästä tytöstä elinikäisen ystävän. Sini on tosi luotettava ja loistava paskanpuhuja-kaveri. Niin siis, totuuksiahan me vaan! ;) Ehdittiin asua kaksi vuotta melkein naapureina, mutta nyt välillemme on jäänyt 500 kilometrin matka. On kuitenkin syytä uskoa, että ensi syksynä asiat on jo paremmin jos tyttö päättää lähteä huikeena pääkaupunkiseudulle asustelemaan!

ehehehe ensimmäinen yhteinen illanvietto koskaan!

Jenna

Jennan olin tuntenut jo hämärästi pidemmän aikaa mutta vasta yhteinen opinahjo toi meidät lopulta yhteen ;D Kummallakaan ei ollut juurikaan tuttuja ja sitten löydettiin toisemme. Huomasin heti, miten ihanan avoin ihminen Jenna oli ja että saatiin ekoista juttelukerroista lähtien makeat naurut aikaiseksi. Jos jonkun kanssa voi heittää aitoa ( jonkun tosikon mielestä epäsopivaakin) läppää niin tässä on sellainen nainen. Jotenkin Jenna osaa innostaa luonteellaan muitakin irrottelemaan ja ottamaan rennosti. Tässä on todellakin ihminen, jonka haluan pitää lähelläni mummoikään saakka!



Salla


Tällaisen pirtsakan punapään sain itselleni yltiomielenkiintoisten fysiikan tuntien kautta, kun päädyimme päivittelemään tuntien todellista ''mielenkiintoa''
Olin tosi positiivisesti yllättynyt, kun joku alkoi juttelemaan miulle niin aidosti kiinnostuneena ja osoittaen halua saada miusta ainakin koulututtava. Noh, tuli meistä sitten lopulta ihan oikeitakin ystäviä. Ei siihen toisaalta paljoa vaadittu. Keskustelu eräs päivä meni suurinpiirtein näin:
- ''SIIS MITÄ? ai sullakin on poikaystävä Helsingissä?''
- ''Joo, me elellään kaukosuhteessa. Oon kyllä harkinnu sinne muuttoa mutta kun ei oikein yksin uskalla kuitenkaan lähteä ja...''
- ''MUUTETAANKO HELSINKIIN?''
- ''MITÄ? Oikeesti? No itseasiassa...''
Ja niinhän me tehtiin viime kesänä. Pari vuotta me ehdittiin punnita asiaa ja listailla jopa paperilapuille muuton hyviä ja huonoja puolia. Me lähennyttiin tosi paljon kun oli yhteinen asia, jota piti purkaa toiselle ja jakaa kokemuksia. Muuton jälkeen voin ainakin omalta osaltani sanoa, että ollaan lähennytty entisestään ja vietetään aikaa tosi paljon yhdessä. On tosi mukavaa kun on todellinen ystävä, jonka kanssa voi sanoa asiat suoraan, nauraa lujaa ja olla oma itsensä kaikissa tilanteissa. Jos miettii seuraa kaupungille tai haluaa muuten vaan jutella, useimmiten valitsen puhelimestani ''Salmari'' ja alan ehdotella innolla kaavoihinkangistumattomuuskeskiviikon viettoa.




Melissa


Miulla ja Mellillä on kans jo aika pitkä historia takana. Muistan kun jo joskus vuonna 2007 aloimme höpötellä kavereita.netissä, koska koulukiusaamiseni vuoksi halusin samanhenkisiä kavereita ja juttuseuraa näin yleensäkin. Pian tilailin lippuja Lahteen ja jo ensitapaaminen oli niin ikimuistonen kun Kariksessä kuperkeikkojen heittely oli avoimesti maailman hauskin asia, eikä edes jaksanut hävettää kun oli niin loistavaa seuraa. Melissan kanssa parasta onkin se ettei jaksa edes hävettää ja nauraa vaan avoimesti kaikelle tosi typerälle. Ollaan jaettu myös tosi paljon asioita toisillemme ja tuntuu, että vaikka ei nähtäis aikoihin niin en etäänny Mellistä ollenkaan. Muistellaan vanhoja mahat kippurassa ja päivitellään syvällisyyksiä. Jos joku osaa olla luotettava, rehellinen ja maailman sympaattisin ihminen niin Melli!



Jenni


Jenniin taisin tutustua vuonna 2009 ja meistä tuli pian ystäviä. Jenni on vieläkin yksi niistä harvoista ihmisistä täällä Helsingissä, joita voin sanoa läheisiksi itselleni. Rakastan Jennissä sitä miten avoin ja jotenkin tosi maanläheisen oloinen hän on. Jenni ei koskaan yritä olla mitään muuta kuin mitä on ja osaa olla ystävistä mitä luotettavin. Meillä on ollut tosi paljon hauskoja illanviettoja ja jaksetaan aina järjestää porukkamme pään menoksi tapahtumia, joihin he sitten raahautuvat. Jenni on ihminen, jonka kanssa jaan paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, joiden johdosta Disney illat ja leipominen ovat mitä mainiointa ajanviettoa. Uskallan uskoutua omista asioistani Jennille, eikä koskaan tarvitse epäillä että asiat leviäisivät mihinkään. Tässä on todellinen ystävä, jota en koskaan halua menettää!

2009




6 kommenttia:

  1. Sulla on tosi mahtavia kavereita, oot tosi onnekas :)

    VastaaPoista
  2. Tuituuui, tule tänne pian! <3 Josko vaikka saataisiin vähän uudempaa kuvaa. :D Uusin noista taitaa olla 2009 alusta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja nyt kun kerta mainitsit tuon vanhojen muistelun.. PUMS! Ja ka-boom ka-boom!

      Poista
  3. heeeeey tuttu naama heti alussa, olin ton julian kanssa samalla yläasteella ja jutskailtiin joskus... onko hälläkin blogia :)) ?

    VastaaPoista