perjantai 22. helmikuuta 2013

Rome Part 1

Risteilymatka Tukholmaan äidin synttärijuhlien kunniaksi vaihtuikin toisiin suunnitelmiin; päätimme suunnata lentokoneella suoraan kohti Roomaa. Olihan se jo ihan eri tavalla hienonkuuloinen suunnitelma pyöreiden juhlimiseen. Edellisiltä vuorokausilta oli jäänyt rutkasti univelkaa ja köröttelimme vielä lähtöaamua edeltävänä iltana yöhön saakka Joensuusta kohti Helsinkiä. (minä nukuin tyytyväisenä takapenkillä penkkaritötteröä pois)  Kuuden ihmisen aikatauluja ei niin vaan yhteen sovitettukaan, joten päädyimme pitämään pidennetyn viikonlopun pituisen loman, siis perjantai aamusta maanantaihin.Matkaseurana olivat vanhempani, isoveljeni Karri avokkinsa Katin kanssa sekä me Thomaksen kanssa nuorinta sukupolvea edustamassa ;)
Tästä se lähtee.....


Lähtöaamuna heräsin viiden aikaan silmät sumeina, tässä tuli taas lisää univelkaa mutta sentään oli hyvä syy nousta. Pitihän lentokentälle lähteä jo tunnin päästä. Rymysimme laukkuinemme pian portaita alas ja suoraan taksiin joka kuljetti meidät Helsinki-Vantaan lentoasemalle.

Perillä pääsimme lähtöselvityksistä ja muista rivakasti ohi ja aikaa oli runsaasti ennen lentokoneeseen pääsyä. Noh, tottakai rakas isoveljeni tuumaa että no aamukaljallehan sitä lähdetään. Vanhempani jäivät mulkoillen vahtimaan laukkujamme ja me neljä hipsimme naureskellen kuppilaan. Takaisin saapuessamme oli heti jo paljon hilpeämpi fiilis ja huomasimme ikkunasta, että koneemmekin oli jo saapunut paikalleen. Jes, kohta päästään matkaan....aina yhtä täpinöissään lentoon lähdöstä ;)



Pian sitä istuskeltiinkin jo Norvegianin kyydissä ja minä ja Thomas kävimme kiivasta taistelua siitä, kumman pää tukkii kokonaan ikkunan näkymän. Koneen lentoonlähtö kiihdytyksineen on lennon kohokohta, luonnollisesti. Siinä on suuri syy siihen, miksi aina haluan lähteä lentokoneella jonnekin. Ajatella, että oma miekkoseni Thomas on opiskellut jo pian vuoden verran itselleen juurikin sitä ammattia, jossa tällaisilla koneilla kuljetetaan satoja matkustajia määränpäähänsä. Sai sitä lentotietämystä kuunnellakin matkan aikana sekä haaveiluja päästä jonain päivänä Norvegianin ohjaimiin.


Perille päästyämme totesimme, että oltiinpa tultu kummallisen tuntuiseen paikkaan. Ympäristössä kuului pelkkää italiaa eikä kukaan edes vahingossa ainakaan myöntänyt puhuvansa myös englantia. Sitä oltiin niin ylpeitä kielestään, että saimme koko matkan ajan taistella ymmärretyksi tulemisen kanssa. Ympäriinsä säntäilyn jälkeen löysimme kuitenkin pian pisteen, josta ostimme bussiliput kohti Terminin juna-asemaa, josta olisi enää pieni kävelymatka hotellillemme Centrolle. Bussimatka oli tympeä ja näkymät eivät juuri vakuuttaneet. Paljon autoja ja hassuja puita, mutta eipä juuri muuta.


Kello oli vasta 12 paikkeilla kun olimme jo hotellillamme, jonne selviydyimme kartturi Karrin johdattelemana. Tomerina turisteina emme turhaan aikailleet, vaan päätimme heti lähteä etsimään kauppaa josta saisi jotakin juotavaa. Pitihän sitä saada mukavan tumuinen olo rankan lennon jälkeen ;) Kuulimme, että ihan hotellimme lähellä pitäisi olla Spar ja lähdimme etsimään sitä tai joku muukin teen tupsahtava kauppa kelpaisi.

Kävelimme ja kävelimme, mutta pian huomasimme että kauppaa ei näkynyt missään, ei yhden yhtä markettia. Haukkasimme kahvilasta pientä purtavaa ja yhdet oluet, jonka jälkeen etsintä jatkui. Lopulta löysimme R-kioskin kokoisen pikkupaikan, josta otimme joitakin alkoholipitoisia juomia kasseihin ja suuntasimme hieman pettyneinä kohti hotellia. Odottelimme paljon puhuttuja euron viinejä, joita ei tietenkään pikkukioskista löytynyt.
Laukut juomaa täynnä  eli oli sopiva aika lähteä kohti Colosseumia. Siispä suunta Terminin juna-asemalle ja metroon.


Colosseum tupsahtikin heti silmiemme eteen metrosta ulostautuessamme. Kas, tässähän se. Olihan se hienonnäköinen rakennus, mutta emme voineet uskoa todeksi sen todella olevan sama pystytys kuin josta kaikki olimme lukeneet uutisissa ja historiankirjoissa. Uskomatonta. Olihan sitä pitänyt korjailla, sen huomasi erinäköisistä tiilistä.


meikkilevinnytmonsteri, niin ja Colosseum.


Colosseumin ympäristöstä löytyi paljon muitakin hienoja rakennuksia. Vietimme jokusen tovin niitä katsellessa ja ihastellessa. Huomasi kyllä, että oltiin kaukana Suomesta. Rakennukset olivat tosi kauniita ja toivat ihan uudenlaisen tunnelman.


Tämännäköisiä katuja siellä näkyi useita.


Löysimme sieltä myös jonkinnäköisen katolilaisen kappelin. Sielläö oli mahdollista laittaa kolehtia ja sytyttää kynttilät. Henkilökuntaa tai valvojaa ei paikalla ollut, muutama turisti vain meidän lisäksemme.

 välietappisiiterit!



Matka jatkui pian kohti Circo Massimoa, jonne pääsi kätevästi metrolla Colosseumilta suoraan. Harmiksemme oli jo niin pimeää, ettei siellä paljon näkynyt. Lisäksi sielläkin oli paikkoja laitettu työmaan alle. Siellä vietimme vain hetken, jonka jälkeen pohdimme mahdollista ruokapaikkaa. Päädyimme Trastevereen, jonne pääsisi bussilla. Julkinen liikenne lipukkeet olivat menneet pois voimasta, eikä bussipysäkkien lähellä näkynyt paikkaa mistä lippuja saisi. Bussikuski vain pyöritteli päätään kun tarjosimme rahaa. Eikun pummilla sitten vaan, kun ei kerran raha kelpaa. Vieraassa paikassa tunsi olevansa melko avuton.



Trastevere ei ollut aivan puheidensa veroinen, täytyy myöntää. Emme oikein tiedostaneet missä kohtaa olisi pitänyt hämmästyä ja ihastua. Ihan hieno paikka joo, mutta ei niinkään paljon kojuja ja puoteja mitä puhuttiin. Tovin käveltyämme löysimme sentään hienonnäköisen ruokapaikan. Tässä vaiheessa kyseenalaistan jo italialaista ruokakulttuuria. He ovat kovin ylpeitä siitä, mutta itse on saanut koko reissun aikana yhtäkään vautsivau-elämystä. Ruoka oli ihan okei, mutta ei mitään todella hyvää. Trasteveren ruokapaikassa otimme kolmen ruokalajin annokset. Sielläkään kukaan tarjoilija ei ymmärtänyt englantia, joten oli vaikeaa ymmärtää heidän kilometripituisia selityksiään siitä kuinka täällä homma toimii. Luulisi, että olisi ollut helppoa näyttää vain listasta mitä haluaa, mutta ei se ihan niin toiminut. Täysin vatsoin päätimme lähteä kohti hotellia, mutta ei sekään tältä porukalta tietenkään ihan ongelmitta sujunut. Naureskelimme vaan että mitähän nuo paikalliset vieressä meistä puhuvat kun katsoivat tumpelointiamme. Voi meitä suomiturreja. Kahviloissa ja ravintoloissakin näytti kun meille olisi aina vähän hihitelty, kun yritimme ymmärtää mitä haluamme ja miten sitä saamme. Listatkin olivat tietenkin italiaksi ja kun tuonne ei saanutkaan maksaa tätä ja täältä toisesta paikasta pitää tilata nämä. Kokeilimme illan päätteeksi sitten vielä paikallista raitiovaunuakin kun yritimme löytää tiemme takaisin perille.


Kappas, pääsimme lähimmälle metroasemalle. Tästä pian suunta kohti Terminiä. Seikkailu jatkuu taas ja mokailuja on luvassa lisää ;)

Eikä tässä vielä kaikki! Pienet maistiaiset siitä, millainen seuraava päivämme oli. Nämä kolme kuvaa tiivistävät sitä melko mallikkaasti. Toki täytyy puolustautua, että päivästämme tuli aivan ihana ja opimme jo tuntemaan joitakin peruspaikkoja ja liikkumaan ilman suurempia ongelmia. Tai ehkä ei aivan sittenkään..




Ohops, kylpyhuone pääsi vähän lainehtimaan heti aikaisin aamusta...

''Normal caffe'' tilauksemme myötä äiti sai vallan mainion aamukahvin. Ei ollut koolla pilattu ei.


Mutta suunta on vain ylöspäin!! Vino Biancoa naamariin ja menoksi!!!
Löysimme aamulla Terminin juna-asemalta Sparin ja voi juku niitä alle euron viinejä koreili siinä jos jonkinnäköistä. Ei tästä päivästä voi tulla kun hyvä. Kello 10 oli sopiva aika avata pillimehupurkkiviini, kun kerran taas missattiin tuo bussikin..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti