sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Eikä hän ollut vielä löytänyt sitä mitä hän on etsinyt

Heippa vain taas kaikille! Sain joku aika sitten toiveen, että kirjoittaisin tyylini kehityksestä. Varmaan aika moni tietää, että olen ollut aika erinäköinen ennen. Ne, jotka eivät tiedä, katsokaa pian ja kauhistukaa! Hah, ei vaan...tosiaan, olen tehnyt tällaisen postauksen joskus todella kauan aikaa sitten, mutta ehkä lienee aika taas päivittää ja tuoda vanhoja kuvia uuden postauksen myötä näytille uusillekin lukijoille. Joten, ehkä katsotaan sitten muutama vuosi taaksepäin...


 Tukkaahan miulla on ollut jos jonkinlaista. Eri shokkivärejä, rastaa, erimallista otsatukkaa.. 
Nämä kaikki kuvat vuosilta 2009-2012. Vuonna 2009 miulla oli punainen tukka, ja kun sen värjäytin pois, vannoin etten enää ottaisi punaista tukkaa. Kuinkas sitten kävikään.

 Vanhoja kuvia kaivellessa tulee haikea, mutta tavallaan mukavakin fiilis. Menneille tapahtumille voi naureskella (joitakin juttuja pitäis ehkä osata hävetäkin) ja niistä huomaa aina oppineensa jotain. Miun tyylin kehityksessähän tapahtui aivan selkeä muutos vuonna 2012. Moni on kysynyt, että mitä sitten oikeastaan tapahtui ja yritän tässä kirjoittaessa itsekin sitä miettiä. Huomaamattaan etääntyi joistakin tietyistä asioista, kun taas toiset alkoivat tuntua enemmän omalta. Ehkä voisi sanoa, että se on normaalia kasvua ja lopullisen minäkuvan muodostumista. Mieltymykset voivat muuttua, enkä näe tai koe sitä ollenkaan huonona asiana. Musiikkimausta sen verran, että sen suhteen vanhat suosikit ovat ja pysyvät eikä ulkoinen muutos vie kaikkia vanhoja kiinnostuksia tietenkään pois. Kaiken aikaa löytyy myös uutta kivaa musiikkia. Siitä tulee mielenkiintoinen kokonaisuus vanhoja helmiä sekä jotain uutta ja ehkä erilaistakin (Tällä hetkellä kuitenkin ihan suosikkimusiikkia Trance ja Hardstyle)

Aluksi olin hieman surullinenkin siitä, kuinka tällainen jonkinnäköinen muutos erkaannutti osasta ihmisiä. Tajusin mietiskeltyäni, etten loppujen lopuksi tarvitse sellaisia ihmisiä elämääni, jotka yks kaks lakkaavat juttelemasta ulkoisen muutoksen vuoksi tai jopa mollaavat selän takana. Mie oon edelleen ihan se sama Julia, ja siksi nykyisin jo naurattaa miten joiltakin entisiltä kavereiltani yhteydenpito loppui kuin seinään. Loppupohdintana voisin sanoa, että tällä hetkellä olen jopa paljon itsevarmempi kuin aikaisemmin ja olen tosi tyytyväinen itseeni ja elämääni. Täytyy todella arvostaa ihmisiä, jotka pitävät sinusta juuri sellaisena kuin olet!


Kommentoikaa ihmeessä mitä ajatuksia herää koko tästä postauksesta, kuvista ja kaikesta. Ja pahoittelut, että en toteuttanut toivetta heti. Maaseudulla ollessa aikaa löytyi todella ensimmäisen kerran ;-)

16 kommenttia:

  1. Olen lukenut blogiasi vuodesta 2011 saakka ja edelleen luen vaikka tyylisi onkin muuttunut. :) Itse pukeuduin aikoinaan pitkiin goottihameisiin mutta myin ne pois kun ne alkoivat ahdistamaan ja muutenkin tuntuivat epäkäytännöllisiltä. Samoin konserttien kanssa. Oikeasti rakastan niitä, mutta ahdistaa käyttää.
    Haluaisin uudistaa vaatekaappiani lyhyemmillä hameilla ja mekoillakin, mutten ole vielä löytänyt mieluisia vaikka olenkin kauppoja kierrellyt (nyrpistän niin helposti nenääni vaatteelle kuin vaatteelle että tuo ei kelpaa :'D). Tässä onkin sitten kuljettu enemmänkin vain bändipaita/kauluspaita/huppari + pillifarkut + maiharit linjalla pidempään jossa viihdyn hyvin. Olen pukeutunut 10 vuotta mustaan ja tunnen itseni siinä todella itsevarmaksi. Laukut, lompakot yms. eivät sitten olekkaan mustia. Rakastan kaikkea söpöä ja vaaleanpunaista ja minulla on paljon kaikkea pientä vaaleanpunaista x)

    Itselläni on myös kirkkaan punainen tukka ja noita vanhempia kuviasi katsellessa iskee melkein himo värjätä tukka osittain mustaksi. Minulla oli nuorempana mustat hiukset ja usein sitä kaipaa mustaa punaisen kanssa. Ehkä värjään hiukset alta mustiksi jossain vaiheessa niin kuin tein yli puolitoista vuotta sitten

    Luen aina innolla blogiasi. Mukavaa joulua sinne! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tiedän tuon tunteen kun mieluista ei tahdo löytyä. Miulla käy usein niin että se mieluinen löytyy kun ei ole rahaa sitten ostaa sitä. Oon aina ollut hamemekko-tyttö, ja se näkyy pukeutumisessa. Siinä mielessä tämä syksy ja talvi on kurjaa aikaa, kun kelit rajoittavat hieman mitä päällensä laittaa. Katselin juuri haikeana vaatekaapin ihania kesämekkoja. Miulla on muuten kans ollut joskus alta mustat hiukset, ne oli tosi kivat! Suosittelen! :) Täällä toinen tosi kova vaaleanpunaisen värin ystävä, vaikka siitä saakin kuulla usein kuittailua ja yökköilyä. Ällösöpötyttöilyä!
      Ihanaa joulua myös siulle! <3

      Poista
  2. On se jännä että joillekin ulkoinen look määrittää ystävyyden :D Toisaalta sulla kun on varmaan noita nuorempiakin kavereita, niin se jo selittää että heillä henkinen kasvaminen aikuisuuteen ei vissiin ole alkanut, toisin kuin muilla. Itsellä viimeisen parin vuoden aikana on käynyt niin, että jotkut "kaverit" eivät ole kestäneet sitä että olen päässyt tekemään elämässäni ihania juttuja kuten mallinhommia ja muuta esiintymistä, ja siten ovat jääneet katkeriksi ja välit ovat menneet poikki. Mitäpä sitä negatiivisia ihmisiä elämäänsä keräämään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sanopa muuta! Aika eri-ikäiseen porukkaan tuo kaveripiiri on aina jakautunut, mutta moni vähän nuorempi on osoittautunut jopa kypsemmäksi kun muutama vanhempi henkilö. Mutta ihan totta, parempi pitää vaan positiivista mieltä tuovat henkilöt elämässä lähellä ja jättää nuo omaan arvoonsa. Siunkin pitäis saada vaan nauttia mallihommista ja muista täysin siemauksin, ilman että joku pahanilmanlintu tulee fiilistä latistamaan. :-)

      Poista
  3. Sä oot paras juuri sellaisena kuin haluat itse olla, ei mulla muuta <3

    VastaaPoista
  4. En tiiä sinusta, mutta oman muutoksen ajattelen johtuvan siitä, että enää ei tunnu siltä, että pitäs "piiloutua" mahdollisimman paljon härpäkkeen alle. Itsellä jäi rastat ja cyberloxit komeroon, samoin näyttävimmät hepeneet. Toki on kiva tälläytyä, mutta viime aikoina on kuitenki noussu pintaan ajatus, että ehkä "vähempi on sittenkin enempi". Mä kyllä tykkään sun nykysestä tyylistä, kuten myös vanhasta, mutta nykysellään oot ehkä helpommin lähestyttävän näkönen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä allekirjoitan myös tän ihan täysin. Nykyään itsetuntoo on ainakin itellä sen verran että ei oo mitään tarvetta verhoutua sen erikoisen rihvelin alle vaan kokee olonsa kauniiksi ja riittäväksi ihan vaikka vaan kollarit jalassa ilman meikkiäkin. Osannut päästää irti siitä kuvitelmasta että ei riitä kellekään ellei oo aina täys tällinki päällä. Tunnen ainakin nyt oloni tuhat kertaa kauniimmaks kun vanhassa tyylissä, joka tottakai näytti hienolta. Silloin se kauneus oli nimenomaan sitä näyttävyyttä ja mielenkiintosta silmäkarkkia, ei niinkään se että millanen nassu siellä kaiken tukan alla oli :)

      Poista
    2. Niin, pitänee varmaan paikkaansa ettei enää nykyisin toinna tunkea kaiken maailman vermeitä päällensä. Muistan jotenkin tosi hyvin sen ikuisen riittämättömyyden tunteen, mikä tuli tuossa tyylissä. Aina piti olla niin paljon jotakin, ja aina tuntui ettei tämäkään asu nyt ole tarpeeksi. Nyt voi ottaa aika rennosti miettimättä liikoja, ja itsestään tosiaan pitää paljon enemmän nykyisillä vermeillä. :-)

      Poista
  5. Mulle kävi ihan sama vuonna 2011. Työelämä ja muut oikeasti aikuisen ihmisen jutut tuli goottaamisen ja mun väliin ihan muutaman kuukauden aikavälillä. Ei kokenut enää itseään ikäisekseen niissä releissä, etenkin kun alkoi portsarintyöt niin tajus äkkiä että rastat ja isot lävistykset ovat työturvallisuusriski. En pääse siitä mihinkään, että mulle goottityyli on aina vähän sellainen nuorisojuttu vaikka onkin makee tyylisuuntaus muuten oikein toteutettuna. Pätee itseasiassa moneen muuhunkin "ernuiluun", vaikka kuinka typerälle kuulostaakin sanoa se ääneen :D Mulle se oli vaan jotenkin pakko vaan ottaa auktoriteetista kiinni elämässä olemalla vähän tylsä ja tavallinen.

    Musta on myös hauskaa miten samantyylisiä punatukkia meistä on tullut ja miten jotkut feidas minutkin ihan täysin sitten, kun ei jaksanut enää pitää yllä tota goottikuningatarmeininkiä tai olla se "skitsofreenia galleriasta". Mulle on sikäli ihan sama, mitä tyyliä kukin kantaa mukanaan, on sitten 15 tai 25 -vuotias mutta kyllä ainakin itse oon ihan äärimmäisen tyytyväinen tähän suureen valintaan jättää goottaus pois. Tuntuu muutenkin, ettei olla todellakaan ainoita joille näin on käynyt teini-iän vaihduttua. Kaiken tän paatoksen takaa piti vaan tulla sanomaan että on ihan superia nähdä etten oo ainoo joka muuttuu tai paini noiden asioiden kanssa. Ja myöskin sitä, että oot hyvä esimerkki siitä miten positiivinen se muutos pystyy olemaan :) Olisi ja myös on jännä nähdä miten upeita kaunottaria kaiken sen eyelinerin ja cybergoottirastan alta paljaistuisikaan jos jotkut muutkin uskaltais vähän hellittää.

    (kuulostan ihan pyhäkoululaiselta nyt kun luin tän, mutta noooohhh...) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ymmärrän kyllä tuon. Lastenhoitohommissakin on parasta olla aika neutraali, ja pitää ajatella käytännöllisyyttäkin työssä. Hah, mie muistan niin kun olit ''se skitsofreenia''. Nykyään oot kyllä paljon helpommin lähestyttävän näkönen ja oloinen, niin kun Hanna sanoi miusta tossa ylempänä myös. Ainakin miulla itsellänikin on tosiaan itsevarmempi olo, kun ei koko ajan tarvitse miettiä vain ulkoisia asioita ja tällätä päälle niin helvetisti kaikkea (yleensä vieläpä kaikkea mahdollisimman epämukavaa)
      Siullakin tuo muutos ollut ehdottoman positiivinen, tykkään hirrmu paljon! Se on kyllä kummallista, miten joillekin tuo tyyli on niinkin iso asia, että kaveritkin valikoidaan sen perusteella, ei vaikkapa luonteen. Ihana kun tulit kommentoimaan, mukava lukea muidenkin kokemuksia aiheesta. Punapäät pitää yhtä ja sitä rataa ;-)

      Poista
    2. Näinpä! Tossa alempana puhuit siitä, miten kaupoista alko löytyyn ihan "tavallisia" vaatteita. Voi juukeli sitä aarreaitan tuntua kun tajus, että ne perus ginat ja hömpät pysty oikeesti viimein palvelemaan valikoimaltaan omia tarpeita muulloinkin kuin pikkujoulukautena. Ja nyt kun asiaa tarkastelee, niin se ei oo taas aina lompakolle positiivista kun kokoajan löytyy jotain kivaa päällepantavaa. Mutta hei, ollaan me tylsiä punapäisiä pissiksiä ja jos se ei miellytä joitakin niin sitten kai ei vaan voi mitään! ;D

      Poista
  6. Oot kaunis ihan minkävärisellä päällä tahansa :) Mikä sun luonnollinen hiusväri muuten on? Oletko koskaan ajatellut olla joskus sellaisella? Mulla on tummanruskeat hiukset, joten nuorena ärsytti tavattomasti, kun en saanut ylläpidettyä shokkipunaista, kun olisi pitänyt aina olla vaalentamassa... Ärsytyksen aiheet olivat silloin vähän pienempiä :D

    Kun mulle tuli se aika, jolloin halusin alkaa irtaantumaan gootti-jutuista, mä vedin tyylin ihan toiseen päähän. Paljon valkoista ja kaikkea oikein hillityn tyylikästä. Ei se sitten ollut ihan sekään mun juttuni. Ei kai tässä iässä enää mitään tyylejä olekaan, ollaan vaan omat itsemme. Enkä mä oikeasti niin viktoriaaninen ole kuin blogi antaa ymmärtää, mut en myöskään halua että mut tunnistetaan kadulla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :-) Miulla on itseasiasa ihan brunette tukka luonnostaan, enkä ole oikein koskaan pitänyt siitä. Miulla kuulemma on kuitenkinkin vähän punaiseen vivahteleva säyy, niin osasyynä miks punasävyt kestää niin hyvin päässä. Tai näin kampaaja aikoinaan höpötteli. Onhan tää punainen silti ajoittain aika työläs.

      Miulla se muutos tapahtu alkuun melkein huomaamatta, ja kaupassa kattelikin stten ainakin gootti-immeisten mielestä ''niitä ihan tavallisia vaatteita''. Sitten yks päivä tajusi, että eipä ole muuten pitkään aikaan ollut päällä goottityylisiä vermeitä. Omina itseinämme eteenpäin siis, stressaamatta liikoja mistään :-)

      Poista
  7. Onko sinun ja miehesi tyylinmuutos tapahtunut samoihin aikoihin? Olen huomannut, että hänenkin tyyli on muuttunut aikapaljon kun katsoo uudempia kuvia joita olet tänne joskus laittanut. Ihan mielenkiinnosta kyselin kun muistan hänet hyvin internetin muutamasta paikasta.

    VastaaPoista
  8. olit ennen paljon personallisemman näköinen ja tietty jotkut ihmiset voi johonkin tiettyyn gentreen ulkonäön kautta luokitella.
    olet kyllä kaunis nykyäänkin :)

    VastaaPoista